Pitkästä aikaa!

Viime postauksesta on vierähtänyt aikaa. Vuosi 2022 on kulunut pitkälti itsetutkiskelun merkeissä, siinä mitä mun mieli ja mun keho jaksaa, ja kuinka sitä jaksamista toteuttaisi.

Keväällä matkailin kolme viikkoa autolla Euroopassa, tarvitsin ihan totaalisen irtioton kaikesta, mutta varsinkin työstä. Reilun viikon ajelin Ruotsi – Tanska – Saksa – Hollanti – Belgia – Ranska – Andorra – Espanjan koti reittiä meidän villakoira Maxin kanssa. Oli aivan mahtava saada olla yksin ja omissa mietteissään, kuunnella kirjoja ja lenkkeillä päivittäin vaihtuvissa maisemissa Maxin kanssa.

Viikon olin Espanjan kodissa, missä mun vanhemmatkin olivat. Ja sitten paluumatkalla mun vanhemmat olivat mukana. Hei eivät olleet aiemmin ajelleet Euroopassa joten reitti meni niin että päästiin sellaisiin paikkoihin missä he olivat halunneet joskus käydä. Espanja – Ranska – Italia – Sveitsi – Liechtenstein – Itävalta – Saksa – Tanska – Ruotsi.

Suomeen pääsin äitienpäivänä ja siitä rypistin tehdä töitä viisi viikkoa vauhdikkaasti. Kesäkuussa päädyin mukaan RAAM – kisaan suomalaisen pyöräilijän mukana, Los Angelesista Annapolisiin. Kisa meni pyöräilijältä penkin alle, ja loppujen lopuksi päädyttiin matkaamaan autolla läpi Amerikan mantereen. Olipahan reissu, tietää jatkossa millaisia ihmisiä vältellä!

Heinäkuussa tein töitä kolme viikkoa, kunnes tuli taas totaalistoppi. Ei jaksanut mitään, keho oli taas hurjassa ylirasitustilassa, uniongelmat ja rytmihäiriöt oli palanneet parin vuoden tauon jälkeen. Pari kuukautta meni hyvin pienellä määrällä töitä, miettien sitä mitä oikeasti pitää tehdä, että jaksaa työelämässä vielä yli 20 vuotta.

No mitä teen? Jatkan kaksi päivää viikossa Kelan vaikeavammaisten fysioterapiaa, haaveissa on alkaa tehdä toiset kaksi päivää viikossa työterveyttä, ja jos hyvin käy alkavat myös työn ohessa tapahtuvat opiskelut ensi vuoden puolella. Tästä kaikesta lisää pian, nyt vielä paljon palloja ilmassa.

Sen olen tajunnut tämän vuoden aikana taas kantapään kautta, että jos mikään ei muutu työelämässä, niin en jaksa arkeakaan. Ja jos arki ei suju, ei suju oikein mikään. Mitä muuta olen oppinut, on se oman innostumisen osittainen suitsiminen, melkein ehdin ajatellakin asioita ennen kuin lupaudun johonkin. Ja hei, oon monta kertaa sanonut ei kivoillekin jutuille.

Sellaista tänne kuuluu. Olisipa kiva kuulla mitä teille lukijoille kuuluu?!? Miten vuosi on mennyt? Oletko jaksanut arjessa ja työssä? Mitä uutta kivaa tai ei niin kivaa on tullut eteen?

Mä yritän taas kirjoitella tänne jotain ihan asiaakin pian, kunhan vähän saan vielä ajatuksiani kasattua <3

-katja

Työuupumus – elämänuupumus

Uupumukselle on monta nimeä, moni asia voi uuvuttaa. Mä olen eilen miettinyt asiaa, kuunnellut asiantuntijoiden podcasteja ja lukenut artikkeleita. Paljon erilaisia juttuja pyörii mielessä, koska asiantuntijatkin ovat kovasti eri mieltä uupumisen pohjasyistä.

Työterveyslaitoksen tutkijaprofessori Jari Hakanen oli Psykopodia -podcastissa sitä mieltä, että kaiken uupumuksen takana on työuupumus. Työssä vaaditaan liikaa siihen nähden mitä siitä saa, ihminen väsähtää hiljalleen. Siviiliuupumuksesta (elämänuupumuksesta), hän oli sitä mieltä, että sitä ei tulisi jos työelämässä kaikki olisi kohdillaan eikä työ uuvuttaisi. Perusteli asiaa sillä, että työstä kotiin tullessa kotona olevat asiat ärsyttää, koska ei enää ole hermoja kestää asioita työpäivän jälkeen. Kotona ja vapaa-ajalla väsymys näkyy konkreettisemmin.

Työuupumuksesta on Suomessakin tehty paljon tutkimuksia, ja niistä yhdessä on löytynyt lievä myönteinen yhteys työuupumukseen, tarkoittaen sitä, että todella harvoin työuupumuksen takana on siviiliuupumus. Yleensä se on päin vastoin.

Kannattaa käydä kuuntelemassa Psykopodiaa -podcastin jakso 51., jos tämä asia resonoi yhtään.

Yhtenä juttuna luin keltaisessa lehdistössä olleen Psykiatrian erikoislääkäri Juhani Mattilan haastattelun ”Uupumuksen todellinen syy”. Mattila on kirjoittanut kirjan ”Uupumuksesta takaisin elämään”. Mutta lehden jutun oli tehnyt toimittaja, eli pientä varovaisuutta ja omia aivoja kannattaa käyttää jutun suhteen.

Haastattelussa pointtina oli: ”Uupunut ihminen ei toivu levolla ja rasituksen vähentämisellä, koska uupumuksen syy ei ole väsymys. Sen todellinen syy on sielullinen: uupuneen ihmisen elämästä on kadonnut merkityksellisyys.” Iltalehti. 14.8.2021. Terveys- Mieli.

Eli uupumus olisi täysin tunnepuolen käsittelemättä jättämisen seuraus. Uupunut ei näe unia, ei tunne tunteita, ei koe olevansa yhteydessä itseensä tai olevansa edes elossa. Uupumuksen perimmäinen syy on artikkelin mukaan siinä, että ihmisellä ei ole enää elinvoiman lähteitä. Ilo ja elämän merkitys puuttuu. Tunteitaan joutuu tukahduttamaan varsinkin työssä ja se jatkuu myös muuhun elämään.

Artikkelissa puhutaan myös masennuksen hoidosta eli siitä etteivät masennuslääkkeet välttämättä auta, jos tunteitaan ei pääse käsittelemään ja puhumaan niistä. Psykoterapia olisi esimerkiksi hyvä paikka puhua.

Mattilan mukaan:

  • on haluttava, halu tehdä antaa energiaa. Toiveet ja haaveet sytyttävät eloon.
  • Läheisyys. Kaverit, ystävät, perhe.
  • Vapautuminen. Uupumuksesta toipumisessa on opittava ilmaisemaan negatiiviseksi ja positiiviseksi miellettyjä tunteitaan.
  • Tunteiden ja tarpeiden löytäminen. Jos uupunut haluaa toipua, hänen on löydettävä kadonneet tunteensa ja tarpeensa.
  • Aidon itsen etsiminen. On löydettävä oma sielunsa, ja elettävä kokonaisen minän kanssa, ei vain tuoda esiin puolikas minä.
  • Aggressio. Aggressiosta ihminen saa voimaa voittaa vaikeutensa, puolustautua, tehdä ratkaisuja ja toteuttaa toiveitaan. Aggressiivinen energia voi näkyä vihana. Sen torjuminen vie voimia eikä ole hyväksi, koska vihaisena ihminen saisi paljon aikaiseksi. ”Yksi ajatusmurha päivässä pitäisi lääkärin ja varsinkin psykiatrin loitolla”, Mattila kirjoittaa.
  • Autonomia. Oman tahdonvoiman säilyttäminen on tärkeää. Toteutanko itseäni vai muiden toiveita?
  • Uusi rooli. Uudistuminen auttaa uupuneisuudesta elpymiseen. Uudistuminen voi alkaa ajatuksista, mutta myös ulkoisesta olemuksesta. Esimerkiksi uudenlaisten vaatteiden hankkiminen voi vaikuttaa sisäiseen tunnemaailmaan.
  • Unet. On hyvä merkki, jos alkaa nähdä unia, joissa torjutut tunteet pääsevät esille.
  • Terapia. Jos yksin ei pääse asioiden kanssa eteenpäin voi olla hyvä hakeutua esim. psykoterapiaan.

Noh, mitä mulle sitten tuli mieleen tästä kaikesta? Mä olen ollut ihan ensin työuupunut ja sitten elämänuupunut. Jostain syystä olen kipuillut työni kanssa jo vuosia, ja sitten kotonakin alkoi kaikki käydä hankalaksi, lähinnä jaksamisen suhteen. Mä olen kyllä ollut ihan tolkuttoman väsynytkin, koska en ole vuosiin nukkunut kunnolla. Eli olen ollut myös fyysisesti väsynyt, ja oireillut fysiikan kautta paljon.

Olen sitä mieltä että kun saisin uneni kuntoon jaksaisin tehdä hommia muutoksen eteen enemmän. Siinä olen samaa mieltä molempien asiantuntijoiden kanssa, että asiat on käytävä kunnolla läpi. Mikä on uuvuttanut, miksi olen jättänyt tunteita ilmaisematta ja jemmannut tunteita sisääni.

Kuitenkin, vaikka unet saisi kuntoon, ja elämän muuten kuntoon, on myös sen kuormituksen muututtava. Työstä on pystyttävä karsimaan/ muuttamaan ne kaikista kuormittavimmat asiat. Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu.

Yksi tärkeä seikka on se, että vaikka työ olisi miten kivaa ja mukavaa, se rasittaa. Ja liika on aina liikaa, liikaan työntekoon uupuu uudelleen. Muun elämän pitäisi olla kilpailukykyistä työntekoon nähden, saat varmaan ajatuksesta kiinni?

Siispä, sen verran energiaa minkä työ syö, olisi tultava iltaisin ja viikonloppuisin takaisin jostain muusta kuin työstä tai siihen verrattavista asioista. Onko näin? Mun kohdalla ei ainakaan ole, mä rakastan kirjoittaa, postailla juttuja someen, suunnitella, rakentaa verkkokursseja yms. Eli tuo kaikki on tavallaan kyllä positiivista, mutta se ei tuo energiaa mulle.

Mistä sitä työn kuluttamaa energiaa saisi takaisin? Se tunteista puhuminen ja itsensä löytäminen, mun kohdalla psykoterapia, on ihan huippua omaa aikaa. Siinä joutuu puhumaan ja miettimään omia juttujaan, välillä tajuaa ihan hassuja juttuja omasta toiminnastaan. Vielä kun oppisi ilmaisemaan itsensä niin, että asiat eivät patoutuisi työssä tai muuallakaan. Sitä vaan joutuu miettimään mitä voi sanoa, mitä ei, jotta asiakassuhde tai yhteistyösuhde jatkuu. Ehkä nyrkkeily olisi mun juttu purkaa tunteita ja aggressioita, millä sä purat tunteita ja mahdollisia aggressioita?

Mulle energiaa tuo yksinolo, tässä vaiheessa kuntoutumista en saa edelleenkään energiaa kavereiden, ystävien tai tuttavien tapaamisesta. Mun super sosiaalinen työ vie kaiken jaksamisen siinä suhteessa. Yksinolo, niin etten ole edes perheen kanssa palauttaa parhaiten.

Luonnossa liikkuminen, jos se ei fyysisesti rasita liikaa, antaa työn kuluttamaa energiaa. Onni on asua metsässä, hiljaisuudessa, vailla ihmiskontakteja!

Sellaista mietin, että psykoterapian ollessa hankalasti saatavilla, myös työuupumukseen erikoistuneet valmentajat pystyvät asioita oivalluttamaan eteenpäin, toki valmennus ei ole terapiaa. Mutta dialogi toimii kuitenkin paremmin kuin monologi. Sen verran väliin mainosta.

Oletko sä miettinyt sun työn rasittavuutta, minkä verran työ syö energiaa ja minkä verran saat energiaa niistä työn ulkopuolella olevista mukavista asioista, vai syökö vapaa-aikakin sun energiaa? Miten sä jaksat sun energioilla? Siinä on sulle pohtimista hetkeksi. Jos jaksat ja haluat niin kommentoi ihmeessä ja kerron tuntemuksiasi!

Pienyrittäjän hyvinvointivalmennus

Hei sinä pienyrittäjä!

Mitä sulle kuuluu? Miten sä voit? Jaksatko hyvin töissäsi? Bisnes kukoistaa?

Pienyrittäjänä pitää pystyä pitämään monta palloa ilmassa yhtäaikaa, eikä se ole aina niin helppoa. Pitää hoitaa työnsä, kirjalliset työnsä, markkinointi, kirjanpito, ostot, myynnit, yhteistyösuhteetkin pitäisi ylläpitää, jotta firma pyörii ja tuottaa tuloa että laskut saa maksettua, ja leivän päälle muutakin kuin ylähuulen.

Sitten työpäivän päälle on koti, ehkä lapset, eläimet, parisuhde, omat harrastukset ja muiden harrastukset. Illalla olo on ihan kuiviin puristettu, tai viimeistään sitten viikonloppuna. Välillä tuntuu, ettei oikein jaksaisi mitään, ei pakollista eikä vapaaehtoista.

Ehkä sulla tökkii se työnteko ja yrittäminen? Mietit välillä, mitä järkeä tässä hommassa on, ja miksi sä teet niitä hommia. Mielessä pyörii alan vaihtaminen tai yrittäjyyden muuttaminen jotenkin erilaiseksi.

Oletko miettinyt että jos sun olo olisi parempi, jaksaisi paremmin yrittäjyyttä, työtä ja sen tuomia velvollisuuksia. Puhun fyysisestä hyvinvoinnista, mutta myös siitä henkisestä hyvinvoinnista. Ne kulkevat käsi kädessä ja kun ne ovat kunnossa on jaksaminen parempaa.

Mitä paremmin jaksat, sitä kauempana työuupuminen tai elämään uupuminen on. Hyvinvoivana jaksat yrittämistä ja työtä, jaksat kehittää uutta ja tehdä töitä kunnolla. Saat uusia asiakkaita, lisää myyntiä ja voit vaikka joskus vähentää työntekoa.

Monelle yrittäjälle yrittäminen on keino luoda itselleen työpaikka ja toimeentulo, mutta moni haaveilee myös siitä, että työtään voisi vähentää ja silti tulla toimeen tai elää vaikka vähän mukavamminkin. Tehdä töitä ulkomailta käsin?

Haluaisitko sä voida paremmin? Jaksaa yrittäjänä? Saada ideoita siihen miten kehittää omaa yritystään? Helpottaa omaa työtään, kuitenkin ylläpitäen tulotasonsa tai jopa kehittämään sitä?

Mä voin omasta 11 vuoden kokemuksesta kertoa, että välillä yrittäjyyttä ei meinaa jaksaa. Vaikka miten olisi innostunut ja täynnä tarmoa, tykkäisi työstään. Silti voi palaa loppuun ja joutua sivuun työstään pitkäksikin aikaa. Onnea on ollut, että olen varautunut yrittäjyyteen hyvillä vakuutuksilla, enkä tehnyt konkurssia, vaikka olin puoli vuotta pois pelistä ja toisen puoli vuotta puolilla valoilla. En pidä myöskään kaikkia munia samassa korissa, mikä on sairastumista ajatellen hyvä juttu.

Mä olen aloittanut toiminimellä ja laajentanut osakeyhtiöksi, kuitenkin olen yksinyrittäjä, pienyrittäjä. Paljon on tullut koettua vuosien varrella, ja kuten moni tietää, ei terveydenhuoltoalalla yrittäminen ole tie rikastumiseen eikä helppoihin sopimuksiin. Siksi pitää aina tähdätä jonnekin pidemmälle ja korkeammalle.

Mä tarjoan VALMENNUSta juuri sulle!


SÄ :

* olet vähän väsynyt työstä tai elämästä

* kipuilet jaksamisen kanssa

* päämääriin pyrkivä, itsenäinen, positiivinen

* kokeilun haluinen seikkailija (omien rajojen ja pystymisen suhteen)

* haluat pistää kehon ja mielen kuntoon

* haluat muutosta elämään

* haluat olla työkykyinen

* haluat aikaa harrastuksille ja perheelle/ystäville

* OLET VALMIS MUUTTAMAAN SEN MIKÄ EI TOIMI


MÄ:

* tutkin sun fysiikan (fysioterapeutti)

* käytän tarvittaessa kehollisia menetelmiä kuntoutuksessa, manuaalista terapiaa, akupunktiota, neurosonic-patjaa

* mietin sun kanssa elämän solmukohtia erilaisten harjoitusten avulla (ratkaisukeskeinen valmentaja)

* etsin sun kanssa tavan muuttaa sun elämää haluttuun suuntaan

* käytän mun yhteistyökumppaneita tarpeen mukaan (labrat, lääkäri, ravintoexpertti)

* autan sua unen, levon, palautumisen, ravitsemuksen suhteen

* olen käytettävissä sun tarpeen mukaan valmennuksen ajan


ME YHDESSÄ:

* luotetaan toisiimme ja teemme oman osuutemme valmennuksessa

* luodaan sulle oman näköinen, ei niin rasittava suunta elämässä

* luodaan sulle lisää intoa elämään ja työhön

* muokataan susta parempi versio, sellainen kuin sä haluaisit olla


Eka käynti (45-60min.) on maksuton!

Katsotaan sovitaanko toisillemme, ja ollaanko ns. samalla aallolla. Sen jälkeen mietitään mikä valmennusvaihtoehdoista on sulle sopivin.

Eka käynti ei sido sua mihinkään.

Valmennus naamakkain, netissä tai hybridinä. Hyvinkää/ Nurmijärvi / pk-seutu.

Kiinnostaisiko sinua tulla valmennukseen ja saada ideoita kuinka edistää sun hyvinvointia? Saada energiaa yrityksesi kehittämiseen ja sparrausta siinä kehittämisessä?

Ota yhteyttä:

email: katja.vuori@fysioterapiavuori.fi

puh: 0405873774

IG: katja.vuori.coaching

FB: Fysioterapia Vuori

Hitto mä heitän hanskat naulaan!

Ärsyttää taas kaikki nettipuuhat. Ei tule seuraajia, en saa sanomaani kuulumaan, en saa uusia asiakkaita, ei tule myyntiä. Päällimmäinen ajatus on se, kuinka paljon aikaa menee hukkaan. Löytyisipä joku kikkakolmonen, millä kaikki lähtisi kunnolla käyntiin. Tai jos vaan antaisi asian olla. Luovuttaisi ja antaisi asian olla. Miten paljon helpompaa olisi olla toisella töissä, ja saada tasaisesti palkkaa ja loma-ajaltakin palkkaa.

Tällaiset ajatukset meinaa oikeasti tulla mieleen aina joskus. Miten yrittäminen on hankalaa ja se rahan/ palkan ansaitseminen kiven alla. Kuitenkin syvällä sisimmässäni tiedän, etten haluaisi mitenkään muuten töitäni tehdä. Mun tämän hetkinen päätyö fysioterapeuttina tuo mulle tulon siihen asti, että saan uuden bisneksen pyörimään. Ja varmasti se tuo mulle elantoa sen jälkeenkin. Monta rautaa tulessa pitää elämän positiivisesti haastavana.

Yrittäjät ovat oma rotunsa. Senkin jälkeen kun homma on mennyt persuuksilleen, noustaan ja yritetään jotain muuta, tai sitä alkuperäistä jotenkin muuten. En usko, että kukaan yrittäjä tekee työtään rikastuakseen, vaan enemmän elääkseen, ehkä elääkseen mukavasti, mukavammin kuin palkkatyössä työskennellessään.

Mulla yksi suurin syy yrittäjyyteen on olla vapaa ja riippumaton muista. Olen aina tykännyt tehdä juttuja omalla tavallani, ja kyseenalaistan välillä asioita liiaksikin. Toki mua suitsii yhteistyökumppanit, eli tietyt asiat eivät ole minun käsissä. Suurin osa asioista on. Mulla on vapaus valita asiakkaani = millaista työtä teen, vapaus valita työaikani, vapaus valita minkä verran teen työtä (toki tähän vaikuttaa kyllä taloudellinen tilanne, minkä olen itse valinnut), mulla on vapaus tehdä töitä lähes missä tahansa.

Takaisin asiaan! Hanskojen naulaan laittaminen. En mä oikeasti laita, en edes oikeasti ajattele laittavani, kunhan mesoan aina välillä. Tämä on sitä ajatustavan valintaa. Aina ei mene niin kuin haluaisi. Mutta kun ajattelee positiivisesti ja jatkaa eteenpäin niin tulosta syntyy. Hyvä tulee hyvän luo ja positiivinen houkuttaa positiivisuutta. Mulla on joskus enemmän seuraajia, ei mulla yrittäjyyden alussakaan ollut helppoa. Meni reilu kaksi vuotta että sain asiakaskuntani siihen jamaan, että pystyin nostamaan palkkaa kunnolla. Nyt olen ollut instassa puoli vuotta, josta kaksi kuukautta aktiivisesti. Sanoisin että tämä on maraton, ei satasen aidat.

Mikä sua herättelee instassa – facebookissa – linkedinissä? Mikä herättää sun kiinnostuksen? Millaista profiilia sä menet katsomaan tarkemmin? Itse tarvitsen aiheen mikä on kiinnostava, ihmisen jonka kanssa tuntuu olevan ajatuksen tasolla samalla aallolla, tai kuka selvästi näyttää osaavansa asian mistä puhuu.

Mikä sitten on mun osaamisalue? Mä pystyn sparraamaan ihmisiä elämänmuutoksessa, elämän suunnan vaihtamisessa, unelmien jahtaamisessa ja niihin pääsemisessä. Enkä nyt puhu pelkästään ravinnosta ja liikunnasta, vaan myös siitä ajatustavan sparraamisesta, oivalluttamisesta uuteen. Toki pystyn valmentamaan myös elämäntapamuutoksissa, enemmän haastetta antaa kuitenkin se mielen ja ajatustavan muuttaminen. Milloin ihminen on valmis oikeasti muuttumaan, ja millaisilla askelilla.

Toinen mistä mulla on tietoa ja kokemusta on yrittäminen. Pienyrittäjät, naisyrittäjät, yrittäjiksi haluavat. Heitä voisin valmentaa vaikka kuinka ja paljon. Valmennuksen lisäksi pystyn antamaan ihan konkreettista tietoa 11 vuoden kokemuksella.

Mistä vahva osaaminen on peräisin näillä osa-alueilla. Elämänmuutos, viimeinen vuosi on ollut pelkkää elämänmuutosta. Yrittäjyys, vanhemmuus, vapaaehtoistyö jne., ajoivat minut vuosi sitten uupumukseen, mistä parantelin itseäni puoli vuotta. Kun palasin töihin tammikuussa oli aika muuttaa elämää. Työtä olen vähentänyt, teen nyt useammanlaista työtä, olen jättänyt vapaaehtoishommia pois, lapset kasvavat ja ottavat vastuuta itsestään enemmän.

Ajattelutapa on pitänyt muuttaa täysin, fyysiset oireet eli sydänoireet ovat hyvänä muistutuksena kun alkaa mennä liian kovaa. Onneksi enää harvoin menen liian ”reunalle”. Toki kunto on rapistunut vuoden aikana, kiloja on tullut lisää, mutta se ei haittaa, en ole ollut valmis fyysiseen palautumiseen vielä. Henkinen palautuminen on vienyt aikaa. Tällä hetkellä koen että vähitellen voisin alkaa palautumaan fyysisestikin.

Mä käytän usein sparrausta fyysisissä muutoksissa, vaikka olen liikunnanohjaaja ja fysioterapeutti. Ulkopuolelta näkee asiat selvemmin kuin minä itseni sisältä. Tykkään olla valmennettavana, ottaa ohjeita vastaan, mutta myös oivaltaa juttuja, haastaa vähän valmentajaakin. Tykkään kokeilla erilaisia valmennuksia, kokeilla mikä toimii, mikä ei. Tai mikä toimii nyt ja mikä voisi toimia joskus muulloin. Sitähän elämä on, parhaan itsensä etsimistä ja löytämistä, itsensä haastamista kehittymään.

Menee ihan höpinäksi tämä blogikirjoitus. Pointtina kirjoituksessa on se että, älä luovuta, älä anna periksi, etsi vaihtoehtoja, löydä vaihtoehtoja, kokeile vaihtoehtoja, mokaa, yritä uudelleen, onnistu, yritä lisää. Ota vastaan/ osta apua, jotta näet myös toisen silmillä sun jutut, missä olisi kehittämistä, mikä sujuu jo hyvin.

Älä mieti mitä muut miettii, älä ole liian kriittinen itseäsi kohtaan, tee niin kuin haluat – älä niin kuin muut haluaa, tee elämästäsi unelmiesi näköinen, unelmoi lisää ja muuta taas elämän suuntaa. Meillä on vain yksi elämä, eletään se itselle parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Jos nyt tunnet paloa jutella enemmän tai kuulla enemmän mun juttuja niin ota seurantaan mun IG-tili @vuoripuron_solinaa. Siellä on joka päivä jotain. Mulle pääsee valmennettavaksi rahaa vastaan, sparraus on nyt vielä opiskelijahinnalla 45€/tunti tai 140€/ 4 tuntia. On se sun aihe sitten työssä/elämässä jaksaminen, elämän muutoksen tekeminen, yrittäjyys tai jotain muuta niin autan sua mielelläni oivaltamaan askelia eteenpäin sun unelmia kohti. Laita viestiä tai varaa aika tuolta yläreunan ajanvarauksesta!

Aurinkoa päivääsi

-katja

Unelma yrittäjyydestä

En tiedä haaveilinko minä koskaan yrittäjyydestä. Olen aina ollut oman tieni kulkija ja se yrittäjyys vaan sattui tulemaan eteen. Vähän niin kuin ammatikin.

Minä olen lähtöisin pienestä kunnasta Savosta. Lapsuuden olen urheillut ja ollut aktiivisesti mukana vapaaehtoistyössä liikunnan parissa. Töihin lähdin viidennen luokan jälkeen kesällä. Hirveä tarve on ollut aina tienata rahaa, ja olla itsenäinen. Vanhemmat ovat kyllä aina auttaneet, eli pakko tähän työn tekemiseen ei ole ollut ennen valmistumista. Olen aina vaan tykännyt tehdä töitä.

Minun eka työ oli mansikkapellolla mansikanpoimijana, olin nopea ja tienasin hyvin. Sedälläni oli mansikkatila, joten suurimman osan kesistä olin istuttamassa ja poimimassa mansikkaa, sitten vadelmaa ja aina ennen koulun alkua puitiin vielä herukat. Puimakoneen päällä napattiin laatikoista kaikki ei sinne kuuluva, lehdistä risuihin ja käärmeistä sammakoihin.

Opiskeluaikana olin kolme kesää jenkeissä leiriohjaajana ja koordinaattorina. Suomalaisia pidettiin arvossa arvaamattomassa, toki oltiin kovia tekemään töitä, eli oltiin sen maineen arvoisiakin. Elämäni parhaimmat työvuodet olen kokenut kyllä leirillä, se oli ihan mahtavaa. Aikaa, jolloin ei ollut vielä siteitä minnekään, eikä suuremmin velvoitteitakaan.

Opiskeluaikana työskentelin vaikka missä, kunhan oli töitä mistä sai palkkaa. Kirjastonhoitajana Tanhuvaaran urheiluopistolla, uimavalvojana Serenassa, Suomen Gallupilla haastatteluja tekemässä. Ja monta muutakin paikkaa.

Fysioterapeutin urallani olin ensin melkein kymmenen vuotta muilla töissä. Tajusin siinä kymmenen vuoden kohdalla, että tämä ei ole minun juttu. Minua ärsytti suunnattomasti tehdä työni hutiloiden, vain koska käsky kävi tehdä niin. Työmotivaatio kärsi, kun ei saanut tehdä työtä kunnolla, eikä haluamallaan tavalla. Irtisanouduin, ja ilmoitin yhdeksi syyksi sen, että en halua tehdä töitäni huonosti.

Aloitin yrittäjänä 2010 tammikuussa, ensin päivän viikossa ja sitten toukokuun alussa ihan kokonaan itsekseni. Kahden ensimmäisen vuoden aikana elettiin kyllä ihan kädestä suuhun ja perheen säästöt hävisivät peruselämiseen. Mutta, en silti vaihtaisi niitäkään kahta vuotta pois. Paljon opettivat.

Jos jotain haluaisin että olisi ollut toisin, olisi se ollut se että minulla olisi ollut jonkinlainen tuki yrittäjyyden alussa. Moni juttu olisi mennyt helpommin. Onneksi olen ollut aina pieniä riskejä ottava ihminen, niin mitään en hävinnyt rahallisesti, koska velkaa ei tarvinnut ottaa.

Nykyään on olemassa starttirahaa, ja yrittäjäneuvontaa. Jotenkin tuntuu vaan, että ne eivät silti ole sellaisia palveluja mistä yksin aloitteleva ammatinharjoittaja, pienyrittäjä, saisi oikein kunnolla apuja.

Onnea on verkostot netissä, ja muut samassa tilanteessa olevat. Olen itse miettinyt, josko tekisin nettiin valmennuksen ihan perusasioista, mutta myös siitä millainen asenne ja ajattelutapa on oltava, jotta yrittäjänä pärjää ja hankkii elantonsa. Mitä luulet, olisiko sellaiselle tarvetta?

Yrittäjyydestä unelmoijia on paljon, ja moni lähtee yrittämään, erehdyksen ja oivalluksen kautta. Osa jättää asian sikseen, koska tuntee että hänestä ei ole yrittäjäksi. Tälläisille ihmisille haluaisin valmennukseni rakentaa.

Yrittäjät pitävät Suomea pystyssä, vaikka yrittäjyyttä ei juuri arvostetakaan meillä Suomessa. Yrittäjä sanallakin on tylsä kaiku, siinähän yrität, etkä onnistu.

Minä haluaisin, että ne ketkä ovat kiinnostuneita yrittämisestä onnistuisivat. Ehkäpä valmennus saa siivet alleen kun olen Espanjan kotona seuraavan kerran. Siellä on mahdollisuus tehdä rauhassa valmennus, JA ilman yrittäjyyttä ei olisi Espanjan kotia.

.