Opiskelua, opiskelua ja vähän muutakin

Ihana muutama viikko opiskelua on takana ja nyt kolme opiskelun täyteistä päivää vielä edessä. Tässä iässä (45v.), tajuaa miten paljon helpompaa opiskelu on kuin nuorena. Kun rupeaa lukemaan ja keskittyy asiaan, niin se kiinnostava asia oikeasti jää sinne päähän. Muistan fysioterapeutiksi opiskelun ajoilta, miten en vaan millään pystynyt keskittymään 20 minuuttia pidempään, piti rytmittää lukemiset niin että väliaikoina sai pomppia turhat energiat pois. Nyt siihen kirjaan hautautuu niin, että huomaamattaan on ihan puutunut istumaan tuolissa, kun se vähän aikaa lukeminen onkin muuttunut tunnin tai kahden lukusessioksi. Kummallista tosiaankin!

Tammikuussa ilmoittauduin Helsingin avoimen yliopiston psykologian perusopintoihin, ja aloitin matkani persoonallisuuspsykologialla. 5 opintopistettä tulevat lukemalla ja tenttimällä. Yhteensä englannin kielisiä sivuja oli n.700 ja siihen sai kyllä kulumaan oikein hyvin aikaa. Tentti oli eilen, ja vahva oletus on, että läpi se menee. Ensi viikolla alkaa psykologian tutkimusmenetelmien pänttäys ja tentti on sitten toukokuun puolella.

Kun sain eilen tentin pois päiväjärjestyksestä, oli aika alkaa keskittymään tämän viikonlopun koulutukseen, eli Life Coach Academy Finlandin Life coach opintoihin. Tulossa on moduuli numero neljä, rakentava kommunikointi, tutustutaan mm. NVC (non-violent communication) -tekniikkaan. Innoissani olen viikonlopun opintoja aloittelemassa!

Meillä on tuohon Life Coach -opiskeluun liittyen tehtävänä harjoitusvalmennuksia. Yksilövalmennuksia ja yhteisö/ryhmävalmennuksia. Yksilövalmennukset alkavat olla tehty, ehkä vielä yhden valmennettavan voisin ilmaiseksi ottaa valmennukseen, neljästä viiteen kertaan juteltaisiin ja pohdittaisiin kuinka elämää voisi upgreidata. Jos sua kiinnostaa niin laita vaikka spostia.

Jotta elämä ei olisi pelkkää työtä ja opiskelua niin Espanjan kodin veroasiat vaativat käyntiä paikan päällä. Samalla pitää vedätyttää uusi internet-yhteys kotiin ja muutama muu asia hoitaa. Matkustaa aion taas hyvin varovaisesti, Suomesta mennessä koronatestin kautta ja Suomeen takaisin tullessa kolmen testin taktiikalla. Yksi Espanjassa, ja kaksi Suomessa. Vaikka rokotteen olenkin saanut niin turhia riskejä en aio ottaa. Espanjan kotona olen vielä vähemmän ihmisten kanssa tekemisissä kuin Suomessa, plus Espanjan ja varsinkin Torreviejan tilanne on huomattavasti Suomea parempi, joten turvallisempaan paikkaan olen menossa.

Kukkaköynnös meidän kotikadulta, Los Altosista.

On tuossa Espanjaan menossa takana myös se, että työuupumus alkaa taas nostaa päätään. Ajattelin että jos sen taltuttaisi reilun kahden viikon lomailulla. Yrittäjälle se ei ehkä ole se viisain vaihtoehto, mutta toisaalta taas pitkä sairausloma ei houkuta yhtään.

Työuupumuksesta toipumisessa on kyllä ongelmansa, toisina päivinä jaksaa, mutta suurimpana osana päivistä varsinkin aamut takkuaa isosti. Liikaa rasittuessa alkavat yöunet mennä, nyt on jo taas viikon verran ollut sitä aamuyöstä alkavaa heräilyä ja kellon kyttäämistä, että joko tässä pitää nousta ja lähteä liikenteeseen. Keho ja mieli kuormittuvat kyllä niin oudosti, ja tällaiselle melkoisen vilkkaalle ihmiselle tuo pysähtyminen ja itsensä kuuntelu on edelleen hankalaa. Sitä opetellessa on parempi pitää loma ja pysäyttää itsensä ihan oikeasti ennen kuin sydän alkaa taas rytyyttää.

Nyt on aika syödä hieman ja sitten istahtaa opiskelujen ääreen! Mukavaa perjantai -iltaa sinullekin, ihana ilma tänään, käy sä vaikka ulkoilemassa <3

-katja

Maaliskuun aurinko ja iloa ilmassa!

Ajattelin ihan vain päivittää kuulumisia blogiin, viimeinen kuukausi on ollut aikamoista hiljaiseloa täällä nettisivuilla.

Mitäkö minä olen tehnyt? Noh, tuossa vuoden vaihteessa töihin palatessa huomasin että on ihan jees olla fysioterapeutti, mutta haluaisin ehkä olla jotain muutakin, noin niin kuin työidentiteetin puitteissa. Kutsumukseni on auttaa ihmisiä ja olla köyhä, haha. Suomessa ei yrittäjänä tällä alalla pääse rikastumaan. Alalta en lähde pois, sosiaali- ja terveysala on minun juttu. Mutta nyt kun tuota life coachingia opiskelen, niin ajattelin harpata vielä loikan eteenpäin.

Psykoterapia – psykoterapeutti. Minua on aina kiinnostanut ihmisen mieli, miksi ihmiset toimivat kuten toimivat, tai ajattelevat niin kuin ajattelevat. Miksi toisen mieli sairastuu ja toinen kestää mitä vaan, vai onko se ajoitus milloin asiat tapahtuvat, joskus kestää enemmän kuin toisinaan. Voiko mieli sairastuttaa kehon tai toisin päin, keho sairastuttaa mielen. Ja miten ihmisen mieltä voi hoitaa. Ihan kamalasti kysymyksiä ja super kiinnostava aihe.

Etsiskelin tietoa, miten kouluttautua psykoterapeutiksi, ja totesin että minulla ei ole tarpeeksi psykologian opintoja päästäkseni hakemaan suoraan seuraavassa haussa psykoterapeutiksi. Toisaalta ei sellaisia rahojakaan juuri nyt. Ensimmäinen askel asiassa eteenpäin, on hankkia ne puuttuvat 30op psykologian puolelta. Minulla on avoimessa yliopistossa opiskeltuna kasvatustieteen ja ravitsemustieteen perusopinnot, eli tammikuussa tiesin minne suunnata. Avoin yliopisto.

Ensimmäinen 5op alkaa olla kohta loppusuoralla, reilu 700 sivua englanninkielistä tekstiä persoonallisuuspsykologiasta luettuna ja tentti ensi viikolla. Sen jälkeen psykologian tutkimusta 5op. Hullun kiilto silmissä olen ajatellut, josko vuodessa saisin tuon 30op kasaan. Jos en saa, niin sitten puolessatoista vuodessa. Tässä iässä ei enää ole niin nökönuukaa venyykö opiskelemaan hakeminen puoli vuotta. Pitkä projekti, työn ohessa, tämä tulee joka tapauksessa olemaan.

Hassua, miten töissäkin on ollut kiire, ehkä nämä asiat menevät käsi kädessä, joko on kiire ja paljon tekemistä tai sitten ei mitään. Minulla yleensä tuo ensimmäinen, koska en osaa olla tekemättä mitään. Se on sellainen ikuisuusprojekti opetella olemaan, katsomaan telkkaria tai vaikka tuijottaa takkaa tekemättä mitään. Työrintamalla vanhojen asiakkaiden lisäksi minulla aloitti uusi ihana nuori mies, jonka kanssa päästiin treenaamaan soveltavaa laskettelua viime lauantaina.

Minun mielestä on mahtavaa, miten voin käyttää fysioterapeutin ammatissa muita koulutuksiani hyväksi. Hiihdonopena olen tänä talvena opettanut vain soveltavaa alppihiihtoa ja lumilautailua. Tänään viimeksi helsinkiläinen nuori mies soitti ja kyseli soveltavan tuntia. Hän halusi fysioterapeutin, joka ymmärtää hänen neurologisen ongelmansa, ja pystyy opettamaan laskettelua. On Suomessa varmaan meitä muitakin yhdistelmä fysioterapeutti/hiihdonopeja, mutta ei hurjan paljoa, ainakaan meitä ketkä taitavat soveltavan laskettelun.

Aurinkoa mieleen on tuonut myös se että olen saanut eka koronarokotuksen, tehoste tulee sitten toukokuussa. Töiden takia sain rokotteen. Olipa sekin mielenkiintoinen kokemus. Rokotuksen jälkeen huulet kihelmöi ja kuumotti. Ensimmäinen ajatus oli että kuinka ne nyt noin rohtui, kunnes tajusin että se olikin reaktio rokotteeseen. Onneksi meni puolessa tunnissa ohi ja pääsin kotiin. Kävin siinä illalla vielä rinteessä auttamassa ystävää kurssin kanssa ja ajattelin että eipäs tullut mitään oireita rokotteesta. Kymmenen aikaan illalla aloin sitten palella ihan hillittömästi, ja jäsenet alkoivat särkeä. Siinä perjantain ja lauantain välisenä yönä en juurikaan nukkunut, särkylääke ei auttanut särkyyn. Lauantain olin petipotilas, lauantain ja sunnuntain välisen yön sain kuitenkin nukuttua ja sunnuntaina oli enää hieman kipeä olo. Summa summarum, kaksi päivää kesti oireet rokotteesta. Astra Zenecaa sain. Nyt jännitän sitten millaisen reaktion toukokuussa saan, pitääkö epipen olla mukana!

Siinä varmaan suurimmat uutiset täältä. Talvea on jäljellä, Sveitsin hiihtokeskus aikoo pitää rinteet auki pitkään, joten minun kanssa pääsee soveltavaa laskettelemaan vielä tänäkin talvena. Saa ottaa yhteyttä. Yksi – kaksi uutta asiakasta pystyn ottamaan huhtikuun alusta fysioterapiaan Kelan kuntoutukseen, eli sen tiimoilta voi kysellä myös minua.

Nautitaan talvesta niin kauan kuin sitä kestää, aurinkoa kaikille tasapuolisesti!

-katja

Super kylmä päivä rinteessä, Allun kanssa oltiin lautailemassa ihan michelin-miehinä. Rakas aviomieheni, joka avustaa minua erityisten kanssa tarvittaessa, on tuolla narun päässä, eikä päässyt kuvaan. @sveitsinhiihtokeskus @sveitsinhiihtokoulu

Mikä ihmeen life coaching, miksi minä menisin life coachille, miksi tarvitsisin life coachia?

Onko kaikki päin persettä ja elämäs pelkkää erhettä. Voihan että koiratkin kintuille päästä eritettä. Ja vitutus kertoimet, on aivan valtoimet, kun on tukkakin sekaisin ja masentaa aamutoimet. Oot väärällä alalla, nouset väärällä jalalla, koko päivä täysin pihalla…” (1)

Niin, tuossahan se tiivistyy, elämä sekasin, koiratkin pissailee nilkoille, etkä tiedä miten pääsisit elämässä eteenpäin. Olet pohtinut ja pyöritellyt asioita mielessäsi, etkä keksi mitä elämässä muuttaa, jotta helpottaisi. Kaipaat muutosta, mutta et tiedä mistä alkaisit ja kaipaat tähän tukea.

”Ongelma” voi olla itsetunnossa, työpaikan ilmapiirissä, parisuhteessa, siinä ettei osaa sanoa ei. Onko sinun arkesi liian hektistä, tai edessä unelma mihin et osaa navigoida polkuasi, oikeastaan ongelma voi olla millä elämän alueella tahansa. Life coachingissa eli ratkaisukeskeisessä valmennuksessa pyritään valmentajan avulla löytämään valmennettavasta itsestään se vastaus ongelmaan.

Itse näen life coachingin satsauksena omaan hyvinvointiin. Samalla tavalla kuin fysiikkapuolella personal trainer, niin siellä mentaalipuolella sitten life coach. Nykyään ihmisten arki on hektistä ja arjen suorittamisen mukana häviää se tarkkuus tehdä asioita, ja nähdä uusia asioita, löytää ratkaisuja arjen pulmiin. Personal trainerin kanssa käydään sitä fysiikkaa läpi, haastetaan itseä kehittymään. Life coachin kanssa käydään mielessä liikkuvia asioita läpi ja haastetaan itseä kehittymään siellä mentaalipuolella. Ihmisessä riittää aina kehitettävää, en usko että kenenkään elämä ja arki on täysin mutkatonta. Ja jos itse ei jaksa asioita pohtia tai ajatus kiertää kehää niin life coachaus oon huippu juttu haastamaan ajatusmaailmaa!

Kun asiat ovat vielä näennäisen hyvin, töissä jaksaa käydä ja arkea pyörittää, mutta jokin arjessa hiertää, on se hetki jolloin life coachaus olisi kohdallaan, avuksi muutokseen. Sitten kun ollaan esim. pahasti työuupuneita tai jo siellä puolisosta eron partaalla, niin avuksi kannattaa ottaa lisäksi myös psykologi / psykoterapeutti. Toki, kun tarpeeksi ajoissa lähtee haastamaan itseään positiiviseen muutokseen, nuo hankalimmat ongelmat jäävät ehkä saavuttamatta! Life coachausta voidaan tehdä yksilöille, pariskunnille, tai yhteisöille.

Life coachauksen opiskelijana pääsen myös itse coachattavaksi. Olen huomannut, että sitä jää helposti pyörimään siihen vanhaan tuttuun ajatusmalliin, eikä tajua että jollain pienellä muutoksella asiat voisivat helpottua. Välillä muutoksen täyttyy olla isokin, jos ”ongelma” on iso, mutta suurin osa arjen ”ongelmista” ratkeaa pienillä muutoksilla.

Minun konkreettisena, erittäin positiivisena kokemuksena life coachauksessa oli sisälläni ollut vastaus kysymykseen, miksi muut perheessä eivät auta minua kotitöissä tarpeeksi. Opiskelija kollegani aikansa kyseli, kunnes tultiin päätelmään, että eihän muut perheenjäsenet pysty minun ajatuksiani lukemaan. Vastauksena ”ongelman” taklaamiseen oli avata suu ja pyytää apua. Voin sanoa että kannatti, meidän perheessä jakaantuu kotityöt tasaisemmin, ja silti kaikille jää aikaa touhuilla omiaan iltaisin. Siis minullekin jää aikaa!

Usein se oma hyvinvointi lähtee itsensä huomioimisella ja itsensä arvostamisella. Aina ei tarvitse tehdä muille hyvää ja muiden puolesta, vaan on tärkeää huolehtia myös itsestään. Jos raataa töissä, ja kotona, ja vapaaehtoishommissa ja ties missä muualla, urheilee ja on autokuski, niin ei ole ihme että ajaa itsensä piippuun. Esimerkiksi arjen järkeistämisessä life coachaus on hyvä apu.

Life coach tapaamisessa käytetään erilaisia harjoitteita, minkä avulla valmennettava pystyy näkemään ne elämänsä ”ongelmakohdat”, sen jälkeen lähdetään valmennuksen ja lisäharjoitusten keinoin miettimään vastausta ”ongelmiin”, sekä aikatauluttamaan tuleva toimintasuunnitelma.

Käytännössä valmennuksen avulla

  • kehität itsetuntemustasi ja opit hyödyntämään paremmin omia voimavarojasi
  • kirkastat tavoitteesi ja löydät polun kohti haluamaasi päämäärää
  • luot hyvinvointia itsellesi ja ympärillä oleville
  • saat lisää energiaa, itsevarmuutta ja onnellisuutta
  • opit johtamaan itseäsi päästämään irti sellaisesta mikä ei enää palvele sinua

Millaisissa jutuissa mm. kääntyä life coachin puoleen?

  • arjen hallinta / kaaoksen selättäminen
  • nuoren uravalinta tai opiskeluun motivointi
  • työhyvinvoinnin lisääminen
  • työn muuttaminen / työpaikan vaihdos
  • itsensä kehittäminen
  • onnellisemman itsensä etsiminen

Oikeastaan life coachaukseen voi tulla melkein aiheen kuin aiheen kanssa, ja vaikka aihetta ei mielessä olisikaan kirkkaana, niin ihan varmasti löydämme aiheen mitä alkaa työstää ja minkä ratkaisu palvelee positiivisesti sinua arjessa! Tai jos sinulla on useampia aiheita niin katsotaan sellainen valmennusta johtava asia, minkä alle ne pienemmät osaset menevät. Joka tapauksessa life coachauksen avulla saadaan sinua itseäsi kehitettyä onnellisemmaksi.

Älä peitä mun aurinkoo, säteitä tapa varjollasi, älä kitinälläsi pilaa päivää nousevaa..…”.(1)

Ei anneta niiden arjen ”ongelmien” peittää aurinkoa meiltä, niihin ongelmiin löytyy vastaukset sinun sisältäsi <3

-katja

Lähteet:

1. Älä peitä mun aurinkoo, Reino Nordin (Klamydia)

Uuden vuoden lupauksena päätin laihduttaa

No, en muuten luvannut. Useasti tammikuussa olen alkanut laihduttamaan tiukasti, maaliskuun loppuun mennessä on tippunut 6-10 kiloa ja olo on hyvä, joskin uupunut. Sitten kevään sairastelen, ja kesällä alan kerätä painoa takaisin, niin että on taas tammikuussa laihdutettavaa. Kuulostaako yhtään tutulta? Tai vaikka ei kuulosta, niin teetkö ”elämäntapamuutoksia” parin kuukauden ajan, kunnes solahdat vanhaan ja tuttuun?

Tässä kehoani ja mieltäni parannellessa, olen tajunnut miten hirveän koville olen kehoni laittanut. Entä sinä? Oletko koskaan oikeasti miettinyt, mitä nuo vauhdikkaat painonpudotukset ja hurjat urheiluspurtit tekevät keholle? Siis kyllä, ilman muuta tekevät hyvääkin kun paino tippuu ja kunto nousee! Pikalaihdutukset kuitenkin stressaavat kehoa ja mieltä, hormonitoiminta muuttuu, samoin kehon stressitaso. Keho on kovilla, unta hankala saada, kortisolitasot koholla ja paino pysyy vaan samassa, painonpudotus jumittaa, joten vedetään vähän kierroksia lisää. Omalla kohdallani, olen nyt päätynyt lopputulokseen, että oikeasti tässä on mentävä sellaisilla pienillä muutoksilla, mitkä pystyy sitten pitämään yllä jatkossakin. En edes puhu elämäntapojen muutoksista, vaan sellaisista elämäntapojen pikku viilaamisista.

Ruokarytmi

Yksi elämäntapojen viilaamisen kohde minulla on ruokailu, ei ne määrät, eikä laatu vaan aikataulutus. Millainen ruokarytmi sinulla on? Syötkö kunnon aamupalan, ja lounaan joka on tarpeeksi kaloripitoinen? Entä syötkö lounaan ja päivällisen välissä välipalaa? Millainen iltapalasi on vai onko sitä?

Kaikilla ruokailuilla on tarkoituksensa. Aamupala pitäisi olla riittävän runsas pitämään nälän loitolla sinne lounaaseen saakka, lounas tulisi olla riittävä, mutta ei liian tuhti. Välipala pitää taas nälän päivälliseen ja kevyt iltapala auttaa sinut uneen.

Patrick Borg kertoi hyvän nyrkkisäännön eräässä koulutuksessa, jonka kävin aikoja sitten. Päivän kaloreista pitäisi olla syötynä puolet puolessa välissä valveillaolo aikaasi. Käytännössä siis, jos heräät klo 7 aamulla ja menet illalla klo 22 nukkumaan, pitäisi päivän kaloreista olla puolet syötynä klo 14.30. Mikä taas tarkoittaa että aamupala, lounas ja välipala kattavat yli puolet päivän kaloreista. Näin saadaan iltasyöpöttely, ainakin nälän osalta hallintaan. 

Miten on? Syötkö tarpeeksi päivällä? Minun on myönnettävä että varsinkin viikonloppuisin ruokarytmini menee sekaisin, ja sitten taas viikolla töissä syön liian vähän. Onnea on, että olen ihminen, joka tarvitsee kunnon aamupalan päästäkseen liikenteeseen. Mutta täällä nousee käsi ylös iltasyöpöttelylle, varsinkin niinä päivinä kun päivällä en ole syönyt tarpeeksi, ihan kaikki syötävä kelpaa.

Jos ruokarytmi on kohdallaan ja silti illalla syöpötyttää, niin sitten kannattaa tarkastaa mistä ruuan energia tulee. Naisilla energiansaanti pitäisi olla 1800 – 2400 kcal, miehillä 2200 – 2800 kcal, riippuen työstä mitä tekee. Nuo kalorit pitäisi jakaantua niin että

10 – 20% on proteiineja

40 – 60% on hiilihydraatteja 

25-40% on rasvaa

Rasvaa tarvitsee oikeasti olla tuo 25%, jotta nälkää saa pidettyä poissa, ja jotta aivot toimivat kunnolla. Hiilihydraateista 30% pitäisi olla kuituja, ne pitävät myös nälkää. Eikä proteiinin merkitystäkään kannata väheksyä, sekin pitää nälkää loitolla. Ehkä tyhjimpiä kaloreita ovat ne sokerista, ja valkoisesta jauhosta saatavat kalorit, ne rasittavat kehoa myös hiljaista tulehdustilaa ylläpitämällä.

Patrick Borgin ohjeistus iltasyöpöttelyyn / tunnesyöpöttelyyn:

  1. syö tarpeeksi
  2. syö kunnolla ja päivällä
  3. kiinnitä huomio ruuan laatuun
  4. kieltätyminen ja kontrolli vievät ”hunningolle”

Laadukasta ruokaa (tulehdusta hillitsevä ruokavalio)

Länsimainen ruokavalio ylläpitää helposti kehossa matala-asteista tulehdusta. Pienillä fiksauksilla saisi ruokavaliosta paremman.

Suomalainen lautasmalli on hyvä pohja ruokailulle, kun siihen yhdistää sen että kasvikset ja marjat ovat mahdollisimman monen värisiä niin ruuasta saa vitamiinejakin. Ruokaa voi sen verran hifistellä että katsoo ruokarasvojen olevan hyviä rasvoja, jokainen voi itse googlettaa itselleen omiin arvoihin ja terveyteensä sopivat rasvat. Itse suosin oliiviöljyä, avokadoa, ja siemeniä rasvanlähteenä. Muita hyviä rasvanlähteitä ovat rypsiöljy, voi, pähkinät. Kaikkien ruoka-aineiden kanssa on kuitenkin muistettava oma keho, allergiat, kohonnut kolesteroli, ja jo olemassa olevat tulehdukselliset sairaudet. Eli kannattaa tarkkaan miettiä, mitä pystyy käyttämään.

Allergikkona, atoopikkona, astmaatikkona, minun on mietittävä aika paljon ruokavaliotani, ja pyrin syömään tulehdusta hillitsevän ruokavalion mukaan. Joudun välttelemään gluteenia, joka siis ylläpitää tulehdusta, eli syön lähinnä puhdasta kauraleipää. Maitotuotteita en suoranaisesti välttele, mutta käytän mahdollisimman vähän, koska nekin on mainittu tulehdusta ylläpitävänä. Syön lähinnä juustoja, joskus harvoin rahkaa. Ruokavaliossani on paljon kaiken värisiä kasviksia, pinaatti, parsakaali, porkkana ja sipulit ovat hyviä. Kala olisi hyvä tulehdusta hillitsevään ruokavalioon, itse en allergikkona sitä pysty syömään, mutta muille suosittelen! Riista tai vapaana laiduntanut liha hyvä, koska se sisältää omega-3 enemmän kuin viljalla ruokittu liha. Hyvät rasvat hillitsevät tulehdusta, niitä jo tuolla yllä. Mausteista mainittakooon valkosipuli, cayannepippuri, inkivääri ja kurkuma tulehdusta hillitsevinä.

Yhtenä toimenpiteenä sen suhteen missä ravitsemuksellisesti mennään ja missä tilassa kehoni on tulehduksen kanssa, käyn vuosittain tarkastamassa tilanteen verikokeissa. Mittautan mm. raudan, ferritiinin, d-vitamiinin, magnesiumin, ja b-vitamiinin, jotta tiedän mitä tarvitsen lisää purkista. Ja jotta tiedän missä mennään kehon hiljaisen tulehduksen suhteen. Minulla muhii siis tulehdus kehossa koko ajan ja mm. d-vitamiini taso on jatkuvasta d-vitamiinin käytöstä huolimatta alle raja-arvojen.

Suosittelen muillekin mittauksia, siten tietää missä keho menee. Väsymykseen, voimattomuuteen, painon junnaamiseen voi olla siis monta syytä. Jos kehossa on matala-asteista tulehdusta niin, tulehdusta hillitseviä ravintolisiä ovat mm. d-vitamiini, seleeni, sinkki, c-vitamiini, omega-3 rasvahapot, b-vitamiinit. Näiden kanssa kuitenkin taas tarkkana, ota selvää mitä tarvitset, mitä siedät ja tarvitsetko varmasti!

Ruokailun suhteen selvät sävelet

Minun pikkuviilaukset ovat siis ruokarytmi ja ruuan laatu. Ehditkö sinä tätä artikkelia lukiessasi miettiä, mitkä olisivat sinun pikku viilaukset, vai onko ruokailusi kohdillaan? Ruualla pystyy tekemään isoja muutoksia päivään. Energiatasot pysyvät ruuan avulla kohdillaan, jos ruokarytmi on hyvä. Mielen ailahteluja ei tule niin paljon, kun muistat syödä ja verensokeri pysyy tasaisena. Olosi pysyy kaiken kaikkiaan parempana kun ruokailut ovat kohdallaan. Haastankin sinut nyt miettimään, pystyisitkö tekemään jotain ruokailujesi suhteen, millä pystyisit parantamaan myös elämäsi laatua?

Ruokailun ollessa kunnossa onkin seuraavana sitten stressi ja sen vaikutus terveyteen. Siitä lisää seuraavassa artikkelissa!

-katja

p.s. ruokarytmin muutoksella paino on lähtenyt putoamaan, vaikka se ei tärkein juttu muutoksessa ollutkaan 😉

 

Onnellisuus, painetta näyttää onnelliselle vai aitoa onnea?

Minä olen tässä viime aikoina miettinyt sanaa onnellisuus, mitä se on, mikä sen tekee, ja mitä siihen pyrkiminen tekee ihmiselle. Voiko onnellisuutta ostaa rahalla, vai voiko myös köyhä olla onnellinen.

Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin mukaan rakkaus ja työ ovat tärkeimmät onnen lähteet. Onnellisuustutkimuksien tutkimuskirjallisuudessa todetaan, että pitkän aikavälin onnellisuuden eroista ihmisten välillä,

  • 50% riippuu geeneistä
  • 10% olosuhteista (ikä, sukupuoli, asuinpaikka, yksilön historia, elämäntilanne, uskonto)

Pikaisesti laskettuna siis 40% onnellisuudesta on ihmisen oman toiminnan vaikutusta. (1)

Olenko minä onnellinen? Jos kerran 40% onnellisuudesta on minun käsissä, niin olenko elänyt ja toiminko nyt niin, että olisin onnellinen nyt ja jatkossa. Ihan hirvittävän vaikeaa vastata, koska en tiedä ihan tarkasti mikä minut edes tekee onnelliseksi. Minä oletan olevani onnellinen, minulla on koti, perhe, työ, auto, eläimiä, kesämökki ja toinenkin, eli materiaa löytyy ja se perhe. Mutta kun tuo kaikki on olemassa ja olen perusonnellinen, niin mikä päivässä saa sitten niitä onnellisuuden tunteita aikaan? Tai mikä on minun Ikigaini, syy herätä joka aamu onnellisena ja pirteänä uuteen päivään?

Minusta on mukava päästä metsään, myös talvella, kävelemään koiran kanssa ja nauttimaan hiljaisuudesta. Minä tykkään juoda kaakaota ja syödä suklaata, pienissä määrin, melkein joka päivä. Minusta on kiva kirjoittaa ja saada tekstiä aikaiseksi, sellaista mistä voisi olla hyötyä muillekin. Minä tykkään auttaa muita ihmisiä, korvausta vastaan, mutta myös ilman korvausta. Tykkään auttaa teinejäni kokeisiin lukemisessa, rakastan opiskella, ja oppia sekä kerrata, uusia ja vanhoja asioita. Nämä tulevat nyt pikaisesti mieleen minulle onnellisuutta lisäävistä asioista.

Luonto on mulle onnellisuuden lähde!

Onnellisuuspaine. Nykymaailmassa sosiaalinen media luo paineita siihen, että näytetään ulospäin onnellisilta, sellaisilta että kaikki on hyvin ja rahaa on, ollaan tosi onnellisia. Mitä jos ei olekaan onnellinen, ja joutuu näyttelemään onnellista. Helsingin Sanomissa oli artikkeli, jossa haastateltiin onnellisuustutkija Ilona Suojasta. Hän kertoi, että onnellisuuden näyttelemisen seuraukset voivat olla vakavia, koska on uuvuttavaa ja rasittavaa esittää jatkuvasti jotain, mitä ei ole. Halu kokea jatkuvaa onnellisuutta voi olla yhteydessä masennukseen, yhä syvempään yksinäisyyteen ja heikkoihin sosiaalisiin suhteisiin. Näin ollen onnellisuuspaineen alla oleminen voi pahimmillaan ravistaa mielen tasapainoa. (2)

Apua! Siis onnellisuuteen ei kannata pyrkiä liian vahvasti, eikä kannata ottaa paineita itselleen muiden postauksista somessa. Eläköön jokainen sellaista elämää kuin haluaa, ja millaisena sen haluaa esitellä. Elämässä on paineita melkoisesti, eli ehkä onnellisuudesta ei kannata sitä painetta itselleen ottaa. Ja hei, yhden ihmisen onnenhetket eivät ole muilta pois, päin vastoin, niistä voisi olla onnellinen itsekin.

Ilona Suojasen haastattelussa oli puhetta myös työelämästä ja onnellisuudesta. On tutkittu, että onnelliset ihmiset ovat tehokkaampia, onnellisuudella on työpanosta parantava vaikutus. Osa yrityksistä onkin ottanut tästä onkeensa ja panostavat työntekijän onnellisuuteen, ehkä hyvä hyvyyttään, mutta kyynisesti ajateltuna, ehkä myös tuotannollisista syistä. (2) Itse pyörin ammatikseni erilaisissa hoivayhteisöissä. Monissa yhteisöissä on työnohjausta. Itse mietin, että työssä näkyvään onnellisuuteen tarvittaisiin enemmän innostajaa ja sparraajaa, kuin ihmistä, joka kaivelee asioita ja miettii missä vika. Toki perimmäiset syyt mahdolliseen pahoinvointiin pitää löytää, mutta positiivisen kautta sitten siitä eteenpäin, syyllistämättä ketään ja ennemminkin innostamalla puhaltamaan yhteen hiileen, ja sitä kautta löytämään uusia parempia työtapoja.

Millä sitä sitten saisi onnellisemman elämän, ilman että sitä joutuu stressaamaan. Olisiko se niillä pienillä teoilla?

Tässä muutama vinkki siitä, kuinka sitä onnellisuutta voisi elämästään etsiä, ja huomata että on montakin syytä olla onnellinen.

  • Nauti pienistä onnenhetkistä, tee niitä itse tai anna niiden tulla, kunhan ne kohottavat mieltäsi. Oma tämän viikon onnenhetkeni tuli sattumalta eteeni, asiakkaiden välissä on vartti ylimääräistä aikaa, ja matkan varrella oli kahvila. Kävin pikaisesti nauttimassa kuuman kaakaon ja pienen suklaapatukan, olin hetken rauhassa ja jatkoin matkaani. Siinä hetkessä oli aika onnellinen olo, hetki omaa aikaa.
  • Tee joka päivä jotain mistä pidät, vaikka jotain ihan pientä. Lue jos tykkäät lukea, kuuntele suosikki musiikkiasi jos pidät musiikista, käy pienellä lenkillä jos se on sinun juttu, tai rauhoitu hetkeksi ja ota omaa aikaa jos elämä on hektistä. Minä yritän tehdä jotain em. asioista joka päivä, ei se aina onnistu, mutta joinain päivinä kuitenkin!
  • Tunne iloa onnistumisista, vaikka ne olisivat pieniäkin. Itselläni oli tänään super onnistuminen, minun vahvin ”vieras” kieli ei ole viittomakieli. Onnistuin kuitenkin tänään tunnin verran toimimaan kuurojen ihmisten kanssa ymmärrettävästi, ja minäkin ymmärsin asioita. Hitsi, mikä fiilis!
  • Rakasta ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, samoin ympärillä oleva lähipiirisi. Rakkaus on yksi välttämätön ehto elämälle, onnelliselle sellaiselle. Minä olen päättänyt jo kauan sitten että olen itseni, jos se ei jollekin kelpaa, niin ehkä en tarvitse häntä elämääni. Myös lähipiirini saa olla omia itsejään, jos minä saan olla niin saavat hekin. Olen onnistunut pitämään tärkeät ihmiset ympärilläni.
  • Tee hyvää, auta toisia, vaikuta positiivisesti ympäristöösi ja se tulee takaisin. Yleensä aika onnellisena olona.
  • Älä murehdi ”turhia” asioita. Asiat voi järjestää päässään niin, että on ne asiat, joille voit jotain. Niistä kannattaa miettiä, mitkä ovat tärkeitä ja tehdä niille asioille jotain, ne mitkä eivät ole niin tärkeitä ehtii tehdä myöhemmin ja niitä on turha murehtia. Sitten on asiat joille et voi mitään, niitä ei siis kannata miettiä sen enempää, koska niille sinä et voi mitään. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu.
  • Huolehdi siitä että teet itsellesi merkityksellistä työtä, jos et viihdy työssäsi, et voi olla läpeensä onnellinen. Rakkaus ja työ, olivat ne Freudin mukaan tärkeimmät onnen lähteet!

Koska elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista ja negatiivisia juttuja tulee eteen niin,

  • Kohtaa asiat sellaisina kuin ne ovat, hyväksy ne huonot ja onnettomat päivät ja hetket, sekä elämäntilanteet. Ne vahvistavat sinua, ja huonon päivän jälkeen voi tulla se aurinkoinen onnellinen päivä. Älä jää tuleen makaamaan, nouse ylös ja jatka menoa, huonot jutut eivät voi jatkua loputtomiin.
  • Jos sinulla on paha olla etkä löydä keinoa purkaa sitä, yksi hyvä keino on hakea vahvasti tuntuvaa fiilistä. Sellaista liikuttavaa, jopa itkettävää fiilistä. Sellaista mikä tulee haikeasta musiikista, tai surumielisestä leffasta. Kokeile purkaa pahaa oloasi miellyttävän surullisuuden keinoin, se saattaa lohduttaa tilanteessa. Surumielistä musiikkia kuunnellessa kehossa erittyy hormoneja, jotka liittyvät kiintymyksen tunteisiin ja tuottavat mielihyvää. (3)

Entäpä tuo otsikko, onko Onni ja Onnellisuus paineen tuomaa vai aitoa?

Henkilökohtaisesti uskon, että kaikki mitä näemme sosiaalisessa mediassa ei ole sitä aitoa onnea. Sosiaalinen media vääristää ihmisten kuvaa oikeasta elämästä, koska sinne voidaan jakaa vain niitä hyviä ja onnellisia hetkiä. Kuinka moni rehellisesti jakaa sosiaaliseen mediaan mitään negatiivista? Itsellä on kokemus tästä ”negatiivisen” ei onnellisen asian jakamisesta postauksessa. Marraskuussa 2020 ajattelin, että en jaksa enää selitellä pitkää sairauslomaani jokaiselle erikseen, ja päätin tehdä postauksen kuluneesta vuodesta kaikkine suruineen ja murheineen. Paljastin kärsineeni ja edelleen kärsiväni työuupumuksesta, burnoutista. Postaus oli vain rehellinen tilannepäivitys, ei voivottelua, eikä tsemppien hakua, vaan info siitä missä mennään.

Minun normaalit positiiviset postaukset saavat yleensä sen 30 – 100 tykkäystä. Tämä rehellinen negatiivissävytteinen postaus sai hurjasti enemmän tykkäyksiä ja kommentteja, ja useita viestejä tuttavilta, jotka ovat, tai ovat olleet samassa tilanteessa. Postauksillani en kalastele tykkäyksiä, vaan ennemminkin postaan itselleni muistoja tulevaisuuteen, joten hieman hämmennyin tilanteesta. Tämä sai minut kuitenkin miettimään sitä, kuinka paljon sosiaalinen media vääristää meidän ajatuksia siitä, mikä on onnellinen elämä ja kuka sitä elää.

Me emme tiedä oikeasti mikä tilanne kenelläkin on, onko some -onnellisuus oikeaa elämää vai vain onnellisuuspaineen luomaa pakkoa näyttää onnelliselle. On se tilanne mikä tahansa, niin pitää muistaa miettiä sitä, että meidän jokaisen onnellisuus kumpuaa erilaisista asioista. Voi olla että se naapurin mummu, kipeine selkineen, vanhassa talossa onkin onnellisempi kuin se naapuri siellä toisella puolella, se jolla on mersu ja iso talo, se joka urheileekin ihan hulluna.

Onnellisuus ei ole asia mitä voi vertailla. Sillä sanoisinkin ohjeena sinulle, luo itsellesi sellaiset rutiinit elämääsi, mitkä pitävät sinut pirteänä, terveenä ja ennen kaikkea onnellisena. Kun sinä voit hyvin ja olet onnellinen, levität sitä onnellisuutta myös ympärillesi. Anna hyvän kiertää!

<3 Katja

p.s. Jos sinusta tuntuu, että elämäsi voisi olla onnellisempaa tai sinulla on rutiinit hukassa, niin ota yhteyttä, lähdetään miettimään millä sinä saisit elämäsi raiteilleen ja löytäisit niitä onnenhetkiä itsellesi.

p.p.s. Mun Ikigai on hukassa, olen etsimässä sitä. Etsin innostusta tehdä sellaista juttua mitä olen innokas tekemään vaikka koko loppuikäni. Se löytyy kyllä, aikanaan!

Lähteet:

(1) Sonja Lyubomirsky, David Schkade ja Kennon M. Sheldon: Pursuing Happiness: The Architecture of Sustainable Change. (sivu 116) Review of General Psychology, 2005, 9. vsk, nro 2, s. 111–131. Educational Publishing Foundation.

(2) https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000007725497.html

(3) https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/apeana-kaannytaan-surullisen-musiikin-pariin-miksi/4712712#gs.q36p7v