Onnellisuus, painetta näyttää onnelliselle vai aitoa onnea?

Minä olen tässä viime aikoina miettinyt sanaa onnellisuus, mitä se on, mikä sen tekee, ja mitä siihen pyrkiminen tekee ihmiselle. Voiko onnellisuutta ostaa rahalla, vai voiko myös köyhä olla onnellinen.

Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin mukaan rakkaus ja työ ovat tärkeimmät onnen lähteet. Onnellisuustutkimuksien tutkimuskirjallisuudessa todetaan, että pitkän aikavälin onnellisuuden eroista ihmisten välillä,

  • 50% riippuu geeneistä
  • 10% olosuhteista (ikä, sukupuoli, asuinpaikka, yksilön historia, elämäntilanne, uskonto)

Pikaisesti laskettuna siis 40% onnellisuudesta on ihmisen oman toiminnan vaikutusta. (1)

Olenko minä onnellinen? Jos kerran 40% onnellisuudesta on minun käsissä, niin olenko elänyt ja toiminko nyt niin, että olisin onnellinen nyt ja jatkossa. Ihan hirvittävän vaikeaa vastata, koska en tiedä ihan tarkasti mikä minut edes tekee onnelliseksi. Minä oletan olevani onnellinen, minulla on koti, perhe, työ, auto, eläimiä, kesämökki ja toinenkin, eli materiaa löytyy ja se perhe. Mutta kun tuo kaikki on olemassa ja olen perusonnellinen, niin mikä päivässä saa sitten niitä onnellisuuden tunteita aikaan? Tai mikä on minun Ikigaini, syy herätä joka aamu onnellisena ja pirteänä uuteen päivään?

Minusta on mukava päästä metsään, myös talvella, kävelemään koiran kanssa ja nauttimaan hiljaisuudesta. Minä tykkään juoda kaakaota ja syödä suklaata, pienissä määrin, melkein joka päivä. Minusta on kiva kirjoittaa ja saada tekstiä aikaiseksi, sellaista mistä voisi olla hyötyä muillekin. Minä tykkään auttaa muita ihmisiä, korvausta vastaan, mutta myös ilman korvausta. Tykkään auttaa teinejäni kokeisiin lukemisessa, rakastan opiskella, ja oppia sekä kerrata, uusia ja vanhoja asioita. Nämä tulevat nyt pikaisesti mieleen minulle onnellisuutta lisäävistä asioista.

Luonto on mulle onnellisuuden lähde!

Onnellisuuspaine. Nykymaailmassa sosiaalinen media luo paineita siihen, että näytetään ulospäin onnellisilta, sellaisilta että kaikki on hyvin ja rahaa on, ollaan tosi onnellisia. Mitä jos ei olekaan onnellinen, ja joutuu näyttelemään onnellista. Helsingin Sanomissa oli artikkeli, jossa haastateltiin onnellisuustutkija Ilona Suojasta. Hän kertoi, että onnellisuuden näyttelemisen seuraukset voivat olla vakavia, koska on uuvuttavaa ja rasittavaa esittää jatkuvasti jotain, mitä ei ole. Halu kokea jatkuvaa onnellisuutta voi olla yhteydessä masennukseen, yhä syvempään yksinäisyyteen ja heikkoihin sosiaalisiin suhteisiin. Näin ollen onnellisuuspaineen alla oleminen voi pahimmillaan ravistaa mielen tasapainoa. (2)

Apua! Siis onnellisuuteen ei kannata pyrkiä liian vahvasti, eikä kannata ottaa paineita itselleen muiden postauksista somessa. Eläköön jokainen sellaista elämää kuin haluaa, ja millaisena sen haluaa esitellä. Elämässä on paineita melkoisesti, eli ehkä onnellisuudesta ei kannata sitä painetta itselleen ottaa. Ja hei, yhden ihmisen onnenhetket eivät ole muilta pois, päin vastoin, niistä voisi olla onnellinen itsekin.

Ilona Suojasen haastattelussa oli puhetta myös työelämästä ja onnellisuudesta. On tutkittu, että onnelliset ihmiset ovat tehokkaampia, onnellisuudella on työpanosta parantava vaikutus. Osa yrityksistä onkin ottanut tästä onkeensa ja panostavat työntekijän onnellisuuteen, ehkä hyvä hyvyyttään, mutta kyynisesti ajateltuna, ehkä myös tuotannollisista syistä. (2) Itse pyörin ammatikseni erilaisissa hoivayhteisöissä. Monissa yhteisöissä on työnohjausta. Itse mietin, että työssä näkyvään onnellisuuteen tarvittaisiin enemmän innostajaa ja sparraajaa, kuin ihmistä, joka kaivelee asioita ja miettii missä vika. Toki perimmäiset syyt mahdolliseen pahoinvointiin pitää löytää, mutta positiivisen kautta sitten siitä eteenpäin, syyllistämättä ketään ja ennemminkin innostamalla puhaltamaan yhteen hiileen, ja sitä kautta löytämään uusia parempia työtapoja.

Millä sitä sitten saisi onnellisemman elämän, ilman että sitä joutuu stressaamaan. Olisiko se niillä pienillä teoilla?

Tässä muutama vinkki siitä, kuinka sitä onnellisuutta voisi elämästään etsiä, ja huomata että on montakin syytä olla onnellinen.

  • Nauti pienistä onnenhetkistä, tee niitä itse tai anna niiden tulla, kunhan ne kohottavat mieltäsi. Oma tämän viikon onnenhetkeni tuli sattumalta eteeni, asiakkaiden välissä on vartti ylimääräistä aikaa, ja matkan varrella oli kahvila. Kävin pikaisesti nauttimassa kuuman kaakaon ja pienen suklaapatukan, olin hetken rauhassa ja jatkoin matkaani. Siinä hetkessä oli aika onnellinen olo, hetki omaa aikaa.
  • Tee joka päivä jotain mistä pidät, vaikka jotain ihan pientä. Lue jos tykkäät lukea, kuuntele suosikki musiikkiasi jos pidät musiikista, käy pienellä lenkillä jos se on sinun juttu, tai rauhoitu hetkeksi ja ota omaa aikaa jos elämä on hektistä. Minä yritän tehdä jotain em. asioista joka päivä, ei se aina onnistu, mutta joinain päivinä kuitenkin!
  • Tunne iloa onnistumisista, vaikka ne olisivat pieniäkin. Itselläni oli tänään super onnistuminen, minun vahvin ”vieras” kieli ei ole viittomakieli. Onnistuin kuitenkin tänään tunnin verran toimimaan kuurojen ihmisten kanssa ymmärrettävästi, ja minäkin ymmärsin asioita. Hitsi, mikä fiilis!
  • Rakasta ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, samoin ympärillä oleva lähipiirisi. Rakkaus on yksi välttämätön ehto elämälle, onnelliselle sellaiselle. Minä olen päättänyt jo kauan sitten että olen itseni, jos se ei jollekin kelpaa, niin ehkä en tarvitse häntä elämääni. Myös lähipiirini saa olla omia itsejään, jos minä saan olla niin saavat hekin. Olen onnistunut pitämään tärkeät ihmiset ympärilläni.
  • Tee hyvää, auta toisia, vaikuta positiivisesti ympäristöösi ja se tulee takaisin. Yleensä aika onnellisena olona.
  • Älä murehdi ”turhia” asioita. Asiat voi järjestää päässään niin, että on ne asiat, joille voit jotain. Niistä kannattaa miettiä, mitkä ovat tärkeitä ja tehdä niille asioille jotain, ne mitkä eivät ole niin tärkeitä ehtii tehdä myöhemmin ja niitä on turha murehtia. Sitten on asiat joille et voi mitään, niitä ei siis kannata miettiä sen enempää, koska niille sinä et voi mitään. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu.
  • Huolehdi siitä että teet itsellesi merkityksellistä työtä, jos et viihdy työssäsi, et voi olla läpeensä onnellinen. Rakkaus ja työ, olivat ne Freudin mukaan tärkeimmät onnen lähteet!

Koska elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista ja negatiivisia juttuja tulee eteen niin,

  • Kohtaa asiat sellaisina kuin ne ovat, hyväksy ne huonot ja onnettomat päivät ja hetket, sekä elämäntilanteet. Ne vahvistavat sinua, ja huonon päivän jälkeen voi tulla se aurinkoinen onnellinen päivä. Älä jää tuleen makaamaan, nouse ylös ja jatka menoa, huonot jutut eivät voi jatkua loputtomiin.
  • Jos sinulla on paha olla etkä löydä keinoa purkaa sitä, yksi hyvä keino on hakea vahvasti tuntuvaa fiilistä. Sellaista liikuttavaa, jopa itkettävää fiilistä. Sellaista mikä tulee haikeasta musiikista, tai surumielisestä leffasta. Kokeile purkaa pahaa oloasi miellyttävän surullisuuden keinoin, se saattaa lohduttaa tilanteessa. Surumielistä musiikkia kuunnellessa kehossa erittyy hormoneja, jotka liittyvät kiintymyksen tunteisiin ja tuottavat mielihyvää. (3)

Entäpä tuo otsikko, onko Onni ja Onnellisuus paineen tuomaa vai aitoa?

Henkilökohtaisesti uskon, että kaikki mitä näemme sosiaalisessa mediassa ei ole sitä aitoa onnea. Sosiaalinen media vääristää ihmisten kuvaa oikeasta elämästä, koska sinne voidaan jakaa vain niitä hyviä ja onnellisia hetkiä. Kuinka moni rehellisesti jakaa sosiaaliseen mediaan mitään negatiivista? Itsellä on kokemus tästä ”negatiivisen” ei onnellisen asian jakamisesta postauksessa. Marraskuussa 2020 ajattelin, että en jaksa enää selitellä pitkää sairauslomaani jokaiselle erikseen, ja päätin tehdä postauksen kuluneesta vuodesta kaikkine suruineen ja murheineen. Paljastin kärsineeni ja edelleen kärsiväni työuupumuksesta, burnoutista. Postaus oli vain rehellinen tilannepäivitys, ei voivottelua, eikä tsemppien hakua, vaan info siitä missä mennään.

Minun normaalit positiiviset postaukset saavat yleensä sen 30 – 100 tykkäystä. Tämä rehellinen negatiivissävytteinen postaus sai hurjasti enemmän tykkäyksiä ja kommentteja, ja useita viestejä tuttavilta, jotka ovat, tai ovat olleet samassa tilanteessa. Postauksillani en kalastele tykkäyksiä, vaan ennemminkin postaan itselleni muistoja tulevaisuuteen, joten hieman hämmennyin tilanteesta. Tämä sai minut kuitenkin miettimään sitä, kuinka paljon sosiaalinen media vääristää meidän ajatuksia siitä, mikä on onnellinen elämä ja kuka sitä elää.

Me emme tiedä oikeasti mikä tilanne kenelläkin on, onko some -onnellisuus oikeaa elämää vai vain onnellisuuspaineen luomaa pakkoa näyttää onnelliselle. On se tilanne mikä tahansa, niin pitää muistaa miettiä sitä, että meidän jokaisen onnellisuus kumpuaa erilaisista asioista. Voi olla että se naapurin mummu, kipeine selkineen, vanhassa talossa onkin onnellisempi kuin se naapuri siellä toisella puolella, se jolla on mersu ja iso talo, se joka urheileekin ihan hulluna.

Onnellisuus ei ole asia mitä voi vertailla. Sillä sanoisinkin ohjeena sinulle, luo itsellesi sellaiset rutiinit elämääsi, mitkä pitävät sinut pirteänä, terveenä ja ennen kaikkea onnellisena. Kun sinä voit hyvin ja olet onnellinen, levität sitä onnellisuutta myös ympärillesi. Anna hyvän kiertää!

<3 Katja

p.s. Jos sinusta tuntuu, että elämäsi voisi olla onnellisempaa tai sinulla on rutiinit hukassa, niin ota yhteyttä, lähdetään miettimään millä sinä saisit elämäsi raiteilleen ja löytäisit niitä onnenhetkiä itsellesi.

p.p.s. Mun Ikigai on hukassa, olen etsimässä sitä. Etsin innostusta tehdä sellaista juttua mitä olen innokas tekemään vaikka koko loppuikäni. Se löytyy kyllä, aikanaan!

Lähteet:

(1) Sonja Lyubomirsky, David Schkade ja Kennon M. Sheldon: Pursuing Happiness: The Architecture of Sustainable Change. (sivu 116) Review of General Psychology, 2005, 9. vsk, nro 2, s. 111–131. Educational Publishing Foundation.

(2) https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000007725497.html

(3) https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/apeana-kaannytaan-surullisen-musiikin-pariin-miksi/4712712#gs.q36p7v

Ihka eka postaus!

Siis eihän tästä sitten tullut ekaa postausta, koska tuli muita. Joka tapauksessa, olen töihin palailemassa tammikuussa varovaisesti, työuupumus alkaa olla siellä voiton puolella. Toki helposti tässä vielä väsyy, mutta iloinen, pirteä, innokas, luova minäni alkaa palailla.

Aloitin uuden koulutuksen, Life coach -opinnot, ratkaisukeskeistä valmennusta. Suunnittelen, että työnkuvani sen myötä hieman muuttuisi, ja mahdollistaisi etätyön ainakin osittain.

Uutta kotisivuilla on myös jatkuvasti päivittyvä blogi, aiheena on pitkälti hyvinvointi, sekä kehon kuntoutus ja mielen sekä kehon valmennus.

Lähes intoa puhkuen, Katja