Viime postauksesta on vierähtänyt aikaa. Vuosi 2022 on kulunut pitkälti itsetutkiskelun merkeissä, siinä mitä mun mieli ja mun keho jaksaa, ja kuinka sitä jaksamista toteuttaisi.
Keväällä matkailin kolme viikkoa autolla Euroopassa, tarvitsin ihan totaalisen irtioton kaikesta, mutta varsinkin työstä. Reilun viikon ajelin Ruotsi – Tanska – Saksa – Hollanti – Belgia – Ranska – Andorra – Espanjan koti reittiä meidän villakoira Maxin kanssa. Oli aivan mahtava saada olla yksin ja omissa mietteissään, kuunnella kirjoja ja lenkkeillä päivittäin vaihtuvissa maisemissa Maxin kanssa.
Viikon olin Espanjan kodissa, missä mun vanhemmatkin olivat. Ja sitten paluumatkalla mun vanhemmat olivat mukana. Hei eivät olleet aiemmin ajelleet Euroopassa joten reitti meni niin että päästiin sellaisiin paikkoihin missä he olivat halunneet joskus käydä. Espanja – Ranska – Italia – Sveitsi – Liechtenstein – Itävalta – Saksa – Tanska – Ruotsi.
Suomeen pääsin äitienpäivänä ja siitä rypistin tehdä töitä viisi viikkoa vauhdikkaasti. Kesäkuussa päädyin mukaan RAAM – kisaan suomalaisen pyöräilijän mukana, Los Angelesista Annapolisiin. Kisa meni pyöräilijältä penkin alle, ja loppujen lopuksi päädyttiin matkaamaan autolla läpi Amerikan mantereen. Olipahan reissu, tietää jatkossa millaisia ihmisiä vältellä!
Heinäkuussa tein töitä kolme viikkoa, kunnes tuli taas totaalistoppi. Ei jaksanut mitään, keho oli taas hurjassa ylirasitustilassa, uniongelmat ja rytmihäiriöt oli palanneet parin vuoden tauon jälkeen. Pari kuukautta meni hyvin pienellä määrällä töitä, miettien sitä mitä oikeasti pitää tehdä, että jaksaa työelämässä vielä yli 20 vuotta.
No mitä teen? Jatkan kaksi päivää viikossa Kelan vaikeavammaisten fysioterapiaa, haaveissa on alkaa tehdä toiset kaksi päivää viikossa työterveyttä, ja jos hyvin käy alkavat myös työn ohessa tapahtuvat opiskelut ensi vuoden puolella. Tästä kaikesta lisää pian, nyt vielä paljon palloja ilmassa.
Sen olen tajunnut tämän vuoden aikana taas kantapään kautta, että jos mikään ei muutu työelämässä, niin en jaksa arkeakaan. Ja jos arki ei suju, ei suju oikein mikään. Mitä muuta olen oppinut, on se oman innostumisen osittainen suitsiminen, melkein ehdin ajatellakin asioita ennen kuin lupaudun johonkin. Ja hei, oon monta kertaa sanonut ei kivoillekin jutuille.
Sellaista tänne kuuluu. Olisipa kiva kuulla mitä teille lukijoille kuuluu?!? Miten vuosi on mennyt? Oletko jaksanut arjessa ja työssä? Mitä uutta kivaa tai ei niin kivaa on tullut eteen?
Mä yritän taas kirjoitella tänne jotain ihan asiaakin pian, kunhan vähän saan vielä ajatuksiani kasattua <3
-katja