Viime postauksesta on vierähtänyt aikaa. Vuosi 2022 on kulunut pitkälti itsetutkiskelun merkeissä, siinä mitä mun mieli ja mun keho jaksaa, ja kuinka sitä jaksamista toteuttaisi.
Keväällä matkailin kolme viikkoa autolla Euroopassa, tarvitsin ihan totaalisen irtioton kaikesta, mutta varsinkin työstä. Reilun viikon ajelin Ruotsi – Tanska – Saksa – Hollanti – Belgia – Ranska – Andorra – Espanjan koti reittiä meidän villakoira Maxin kanssa. Oli aivan mahtava saada olla yksin ja omissa mietteissään, kuunnella kirjoja ja lenkkeillä päivittäin vaihtuvissa maisemissa Maxin kanssa.
Viikon olin Espanjan kodissa, missä mun vanhemmatkin olivat. Ja sitten paluumatkalla mun vanhemmat olivat mukana. Hei eivät olleet aiemmin ajelleet Euroopassa joten reitti meni niin että päästiin sellaisiin paikkoihin missä he olivat halunneet joskus käydä. Espanja – Ranska – Italia – Sveitsi – Liechtenstein – Itävalta – Saksa – Tanska – Ruotsi.
Suomeen pääsin äitienpäivänä ja siitä rypistin tehdä töitä viisi viikkoa vauhdikkaasti. Kesäkuussa päädyin mukaan RAAM – kisaan suomalaisen pyöräilijän mukana, Los Angelesista Annapolisiin. Kisa meni pyöräilijältä penkin alle, ja loppujen lopuksi päädyttiin matkaamaan autolla läpi Amerikan mantereen. Olipahan reissu, tietää jatkossa millaisia ihmisiä vältellä!
Heinäkuussa tein töitä kolme viikkoa, kunnes tuli taas totaalistoppi. Ei jaksanut mitään, keho oli taas hurjassa ylirasitustilassa, uniongelmat ja rytmihäiriöt oli palanneet parin vuoden tauon jälkeen. Pari kuukautta meni hyvin pienellä määrällä töitä, miettien sitä mitä oikeasti pitää tehdä, että jaksaa työelämässä vielä yli 20 vuotta.
No mitä teen? Jatkan kaksi päivää viikossa Kelan vaikeavammaisten fysioterapiaa, haaveissa on alkaa tehdä toiset kaksi päivää viikossa työterveyttä, ja jos hyvin käy alkavat myös työn ohessa tapahtuvat opiskelut ensi vuoden puolella. Tästä kaikesta lisää pian, nyt vielä paljon palloja ilmassa.
Sen olen tajunnut tämän vuoden aikana taas kantapään kautta, että jos mikään ei muutu työelämässä, niin en jaksa arkeakaan. Ja jos arki ei suju, ei suju oikein mikään. Mitä muuta olen oppinut, on se oman innostumisen osittainen suitsiminen, melkein ehdin ajatellakin asioita ennen kuin lupaudun johonkin. Ja hei, oon monta kertaa sanonut ei kivoillekin jutuille.
Sellaista tänne kuuluu. Olisipa kiva kuulla mitä teille lukijoille kuuluu?!? Miten vuosi on mennyt? Oletko jaksanut arjessa ja työssä? Mitä uutta kivaa tai ei niin kivaa on tullut eteen?
Mä yritän taas kirjoitella tänne jotain ihan asiaakin pian, kunhan vähän saan vielä ajatuksiani kasattua <3
Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella ihan fysioterapeutin näkökulmasta postauksen. Sellaisesta aiheesta mikä mua on pitkään mietityttänyt, mutta jotenkin se lyötiin naamalle tällä viikolla. Nimittäin ihmisten kehon liikkuvuuden heikkeneminen. Yhä useampi ihminen on jäykkä, eikä esimerkiksi syvä kyykky asentona onnistu. Pienet ihmiset pääsevät kyykkyyn, koska vääriä liikemalleja ei ole vielä kehittynyt ja keho on kauttaaltaan liikkuva.
Pienet ihmiset pääsevät helposti kyykkyyn
Osalla alakouluikäisillä on jo vaikeuksia päästä tuohon kyykkyasentoon, puhumattakaan vanhemmista koululaisista ja aikuisista. Mitä meille tapahtuu?!?
Se mitä meille tapahtuu on yksipuoliset työasennot, yksipuoliset asennot kotona tablettia tai puhelinta tuijottaessa, yksipuolinen liikunta. Me jumiudumme huonoihin asentoihin, emmekä huolla itseämme kunnolla.
Mieti hetki, milloin olet tehnyt oikein kunnollisen liikkuvuustreenin. Sellaisen missä käydään nivelet, ranka ja lihakset läpi. En tarkoita lihaskuntotreeniä, enkä oikeastaan venyttelyäkään vaan liikkuvuusharjoittelua. Sellaista, jossa tehdään liikkeitä, mitkä lisäävät lihasten venyvyyttä, mutta samalla voimaa, ja sellaisia missä käytetään niveliä lähellä ääriasentoa, kuitenkin halliten liike. Minun on myönnettävä, että en ollut hetkeen tehnyt, kunnes tällä viikolla tajusin että olisi aika taas tehdä.
Minulla kuvattiin lanneranka, kipuilujen takia. Lannerangasta löytyi kaksi kuivunutta, kuihtunutta välilevyä ja kolme todella huonossa kunnossa olevaa nikamaa, jotka ovat alkaneet luutua yhteen ja alkaneet kasvattaa luupiikkejä. Ennuste näissä on tylsä, ne eivät häviä, mutta jos pidän lihaksistosta ja rangan liikkuvuudesta huolta, vaurioalue ei kipuile niin paljon. Minulla on takana trauma, mikä on aikaan saanut alun muutoksille, mutta meillä ihmisillä ikäkin tekee osansa noihin muutoksiin. Niin myös minulla.
Kipu aiheuttaa herkästi sen että ei tee mieli liikuttaa itseään yhtään, ei sitten yhtään. Kuitenkin kipuun paras lääke olisi sellainen hienovarainen liikuttaminen, niissä rajoissa missä kärsii liikkua. Niveliä ja rankaa pitäisi liikutella päivittäin niihin suuntiin mihin liikettä niissä tapahtuu. Jos ei liikuttele, jäykistyy, eikä kohta veny eikä liiku mihinkään.
Toinen suuri syy liikkuvuuden heikkenemiseen on nykyajan työskentely asennot, töissä, koulussa ja vapaa-ajallakin. Istutaan paljon, tuetaan itseämme jos jonkinlaisella tuella, mutta lihakset ja nivelet eivät työskentele. Ihminen liikkuu pääosin eteen tai taakse, kierrot häviää. Tähän auttaisi muutama täsmäliike päivän aikana. Minä veikkaan että yli puolet nykyihmisistä ei pääse sinne syvään kyykkyasentoon tai ainakaan pysty olemaan siellä kahta minuuttia.
Kolmas syy, minkä olen huomannut viime vuosina on yksipuolinen liikunnan harrastaminen. Onko teidän perheessä jalkapalloilijaa tai jääkiekkoilijaa? Oletko katsonut pääsevätkö he kyykkyyn? Meidän perheessä meillä on kaksi ketkä pääsevät kyykkyyn ja pysyvät siellä, minä ja mieheni. Lapset, jotka liikkuvat säännöllisesti ja ohjatusti, eivät pääse kyykkyyn, puhumattakaan siellä pysymisestä. Tämän olen huomannut myös työssäni nuorten ja vanhempien liikkujien kanssa. Kehonhuolto ja liikkuvuustreenit, mitä ne on? Harva edes tietää.
Ja ei, ei sinun tarvitse päälläseisontaan päästä, mutta oletko yrittänyt? Se vaatii nimittäin liikkuvuutta ja kehonhallintaa melkoisesti. Nuoren liikkujan pitäisi pystyä tekemään kuperkeikka, kärrynpyörä, päällä seisonta ja ehkä tuettu käsillä seisontakin. Silloin kehon liikkuvuus olisi melko hyvä ja kehon hallinta myös. Mieti, oletko sä lapsena tehnyt nuo liikkeet? Minä olen, ja aikuisenakin osa onnistuu. Nyt kun liikkuvuustreeni on jäänyt vähemmälle, myönnän että kuperkeikkakin on hankala. Onnistui se kuitenkin, kun näytin mallia nuorelle asiakkaalle pari viikkoa sitten.
Tämä on juuri se mitä haen takaa. Nykyihminen jäykistyy jäykistymistään, mikä tulee vaikuttamaan todella negatiivisesti kun ollaan vanhempia. Kuvittele, asut yksin kotona, nivelet ja selkä ovat todella jäykkiä. Miten liikut portaat, kun lonkat ja polvet on huonossa kunnossa? Miten saat astioita kaappiin kun käsi ei nouse, koska olkanivel ei liiku? Miten istut matalalle tuolille tai sohvalle kun selkä on huonossa kunnossa ja lonkat myös, tai istuuhan sinne, mutta miten nouset ylös? Entä vessassa, olkapäät ei toimi, selkä ei kierry, miten pyyhit peppusi? Pesulla, miten peset vartalosi takapuolen tai hiukset? Tässä vain muutama esimerkki.
Nyt haastan sut miettimään asiaa! Pystyisitkö tekemään työtä eri tavalla, niin että et olisi tuntikausia samassa asennossa? Entä kotona? Entäpä liikuntaharrastuksesi, voisiko niitä monipuolistaa? Tai jos et liiku, voisitko ajatella aloittavasi jonkinlaisen harrastuksen missä keho saisi liikkuvuutta? Suosittelen laittamaan aivonystyrät miettimistilaan. Ihan vain sinun parhaaksesi!
Laitan tähän linkin minun tekemän YouTube videoon, missä on kolme hyvää liikettä työpäivään tehtäväksi. Video.
Minulla on myös liikkuvuustreeni, 10 liikettä liikkuvampaan kehoon myynnissä verkkokaupassa. Nimellä ”Tehoa treeniin! Lisää liikkuvuutta! Unohda kivut ja rasitusvammat!”. Treeni on n. 20 minuuttia, ja jos siitä haluaa pidemmän, voi sen tehdä useampaan kertaan. Liikkeet ovat helppoja ja niiden avulla käydään koko keho läpi. Jos kiinnostaa niin käy nappaamassa se ostoskoriisi ja sitä kautta käyttöön. Harjoituksen hinta on 7,90€. Liikkuvuustreeni.
Lopuksi vielä, henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että lasten urheiluharrastuksissa ja aikuistenkin, pitäisi huomioida liikkuvuus paremmin. Sillä ehkäistäsiin kipuja ja rasitusvammoja, sekä parannettaisiin tuloksia. Kaikki ongelmat eivät ole seurausta huonosta treenaamisesta, vaan siitä että keho on niin kireä ettei se mahdollista harjoittelua oikeilla liikeradoilla tai tekniikoilla.
Liikkuvuus on kehomme supervoima tai akilleen kantapää, sinä päätät kumpi se on!
Ajattelin ihan vain päivittää kuulumisia blogiin, viimeinen kuukausi on ollut aikamoista hiljaiseloa täällä nettisivuilla.
Mitäkö minä olen tehnyt? Noh, tuossa vuoden vaihteessa töihin palatessa huomasin että on ihan jees olla fysioterapeutti, mutta haluaisin ehkä olla jotain muutakin, noin niin kuin työidentiteetin puitteissa. Kutsumukseni on auttaa ihmisiä ja olla köyhä, haha. Suomessa ei yrittäjänä tällä alalla pääse rikastumaan. Alalta en lähde pois, sosiaali- ja terveysala on minun juttu. Mutta nyt kun tuota life coachingia opiskelen, niin ajattelin harpata vielä loikan eteenpäin.
Psykoterapia – psykoterapeutti. Minua on aina kiinnostanut ihmisen mieli, miksi ihmiset toimivat kuten toimivat, tai ajattelevat niin kuin ajattelevat. Miksi toisen mieli sairastuu ja toinen kestää mitä vaan, vai onko se ajoitus milloin asiat tapahtuvat, joskus kestää enemmän kuin toisinaan. Voiko mieli sairastuttaa kehon tai toisin päin, keho sairastuttaa mielen. Ja miten ihmisen mieltä voi hoitaa. Ihan kamalasti kysymyksiä ja super kiinnostava aihe.
Etsiskelin tietoa, miten kouluttautua psykoterapeutiksi, ja totesin että minulla ei ole tarpeeksi psykologian opintoja päästäkseni hakemaan suoraan seuraavassa haussa psykoterapeutiksi. Toisaalta ei sellaisia rahojakaan juuri nyt. Ensimmäinen askel asiassa eteenpäin, on hankkia ne puuttuvat 30op psykologian puolelta. Minulla on avoimessa yliopistossa opiskeltuna kasvatustieteen ja ravitsemustieteen perusopinnot, eli tammikuussa tiesin minne suunnata. Avoin yliopisto.
Ensimmäinen 5op alkaa olla kohta loppusuoralla, reilu 700 sivua englanninkielistä tekstiä persoonallisuuspsykologiasta luettuna ja tentti ensi viikolla. Sen jälkeen psykologian tutkimusta 5op. Hullun kiilto silmissä olen ajatellut, josko vuodessa saisin tuon 30op kasaan. Jos en saa, niin sitten puolessatoista vuodessa. Tässä iässä ei enää ole niin nökönuukaa venyykö opiskelemaan hakeminen puoli vuotta. Pitkä projekti, työn ohessa, tämä tulee joka tapauksessa olemaan.
Hassua, miten töissäkin on ollut kiire, ehkä nämä asiat menevät käsi kädessä, joko on kiire ja paljon tekemistä tai sitten ei mitään. Minulla yleensä tuo ensimmäinen, koska en osaa olla tekemättä mitään. Se on sellainen ikuisuusprojekti opetella olemaan, katsomaan telkkaria tai vaikka tuijottaa takkaa tekemättä mitään. Työrintamalla vanhojen asiakkaiden lisäksi minulla aloitti uusi ihana nuori mies, jonka kanssa päästiin treenaamaan soveltavaa laskettelua viime lauantaina.
Minun mielestä on mahtavaa, miten voin käyttää fysioterapeutin ammatissa muita koulutuksiani hyväksi. Hiihdonopena olen tänä talvena opettanut vain soveltavaa alppihiihtoa ja lumilautailua. Tänään viimeksi helsinkiläinen nuori mies soitti ja kyseli soveltavan tuntia. Hän halusi fysioterapeutin, joka ymmärtää hänen neurologisen ongelmansa, ja pystyy opettamaan laskettelua. On Suomessa varmaan meitä muitakin yhdistelmä fysioterapeutti/hiihdonopeja, mutta ei hurjan paljoa, ainakaan meitä ketkä taitavat soveltavan laskettelun.
Aurinkoa mieleen on tuonut myös se että olen saanut eka koronarokotuksen, tehoste tulee sitten toukokuussa. Töiden takia sain rokotteen. Olipa sekin mielenkiintoinen kokemus. Rokotuksen jälkeen huulet kihelmöi ja kuumotti. Ensimmäinen ajatus oli että kuinka ne nyt noin rohtui, kunnes tajusin että se olikin reaktio rokotteeseen. Onneksi meni puolessa tunnissa ohi ja pääsin kotiin. Kävin siinä illalla vielä rinteessä auttamassa ystävää kurssin kanssa ja ajattelin että eipäs tullut mitään oireita rokotteesta. Kymmenen aikaan illalla aloin sitten palella ihan hillittömästi, ja jäsenet alkoivat särkeä. Siinä perjantain ja lauantain välisenä yönä en juurikaan nukkunut, särkylääke ei auttanut särkyyn. Lauantain olin petipotilas, lauantain ja sunnuntain välisen yön sain kuitenkin nukuttua ja sunnuntaina oli enää hieman kipeä olo. Summa summarum, kaksi päivää kesti oireet rokotteesta. Astra Zenecaa sain. Nyt jännitän sitten millaisen reaktion toukokuussa saan, pitääkö epipen olla mukana!
Siinä varmaan suurimmat uutiset täältä. Talvea on jäljellä, Sveitsin hiihtokeskus aikoo pitää rinteet auki pitkään, joten minun kanssa pääsee soveltavaa laskettelemaan vielä tänäkin talvena. Saa ottaa yhteyttä. Yksi – kaksi uutta asiakasta pystyn ottamaan huhtikuun alusta fysioterapiaan Kelan kuntoutukseen, eli sen tiimoilta voi kysellä myös minua.
Nautitaan talvesta niin kauan kuin sitä kestää, aurinkoa kaikille tasapuolisesti!
-katja
Super kylmä päivä rinteessä, Allun kanssa oltiin lautailemassa ihan michelin-miehinä. Rakas aviomieheni, joka avustaa minua erityisten kanssa tarvittaessa, on tuolla narun päässä, eikä päässyt kuvaan. @sveitsinhiihtokeskus @sveitsinhiihtokoulu
