Viime postauksesta on vierähtänyt aikaa. Vuosi 2022 on kulunut pitkälti itsetutkiskelun merkeissä, siinä mitä mun mieli ja mun keho jaksaa, ja kuinka sitä jaksamista toteuttaisi.
Keväällä matkailin kolme viikkoa autolla Euroopassa, tarvitsin ihan totaalisen irtioton kaikesta, mutta varsinkin työstä. Reilun viikon ajelin Ruotsi – Tanska – Saksa – Hollanti – Belgia – Ranska – Andorra – Espanjan koti reittiä meidän villakoira Maxin kanssa. Oli aivan mahtava saada olla yksin ja omissa mietteissään, kuunnella kirjoja ja lenkkeillä päivittäin vaihtuvissa maisemissa Maxin kanssa.
Viikon olin Espanjan kodissa, missä mun vanhemmatkin olivat. Ja sitten paluumatkalla mun vanhemmat olivat mukana. Hei eivät olleet aiemmin ajelleet Euroopassa joten reitti meni niin että päästiin sellaisiin paikkoihin missä he olivat halunneet joskus käydä. Espanja – Ranska – Italia – Sveitsi – Liechtenstein – Itävalta – Saksa – Tanska – Ruotsi.
Suomeen pääsin äitienpäivänä ja siitä rypistin tehdä töitä viisi viikkoa vauhdikkaasti. Kesäkuussa päädyin mukaan RAAM – kisaan suomalaisen pyöräilijän mukana, Los Angelesista Annapolisiin. Kisa meni pyöräilijältä penkin alle, ja loppujen lopuksi päädyttiin matkaamaan autolla läpi Amerikan mantereen. Olipahan reissu, tietää jatkossa millaisia ihmisiä vältellä!
Heinäkuussa tein töitä kolme viikkoa, kunnes tuli taas totaalistoppi. Ei jaksanut mitään, keho oli taas hurjassa ylirasitustilassa, uniongelmat ja rytmihäiriöt oli palanneet parin vuoden tauon jälkeen. Pari kuukautta meni hyvin pienellä määrällä töitä, miettien sitä mitä oikeasti pitää tehdä, että jaksaa työelämässä vielä yli 20 vuotta.
No mitä teen? Jatkan kaksi päivää viikossa Kelan vaikeavammaisten fysioterapiaa, haaveissa on alkaa tehdä toiset kaksi päivää viikossa työterveyttä, ja jos hyvin käy alkavat myös työn ohessa tapahtuvat opiskelut ensi vuoden puolella. Tästä kaikesta lisää pian, nyt vielä paljon palloja ilmassa.
Sen olen tajunnut tämän vuoden aikana taas kantapään kautta, että jos mikään ei muutu työelämässä, niin en jaksa arkeakaan. Ja jos arki ei suju, ei suju oikein mikään. Mitä muuta olen oppinut, on se oman innostumisen osittainen suitsiminen, melkein ehdin ajatellakin asioita ennen kuin lupaudun johonkin. Ja hei, oon monta kertaa sanonut ei kivoillekin jutuille.
Sellaista tänne kuuluu. Olisipa kiva kuulla mitä teille lukijoille kuuluu?!? Miten vuosi on mennyt? Oletko jaksanut arjessa ja työssä? Mitä uutta kivaa tai ei niin kivaa on tullut eteen?
Mä yritän taas kirjoitella tänne jotain ihan asiaakin pian, kunhan vähän saan vielä ajatuksiani kasattua <3
Ajattelin ihan vain päivittää kuulumisia blogiin, viimeinen kuukausi on ollut aikamoista hiljaiseloa täällä nettisivuilla.
Mitäkö minä olen tehnyt? Noh, tuossa vuoden vaihteessa töihin palatessa huomasin että on ihan jees olla fysioterapeutti, mutta haluaisin ehkä olla jotain muutakin, noin niin kuin työidentiteetin puitteissa. Kutsumukseni on auttaa ihmisiä ja olla köyhä, haha. Suomessa ei yrittäjänä tällä alalla pääse rikastumaan. Alalta en lähde pois, sosiaali- ja terveysala on minun juttu. Mutta nyt kun tuota life coachingia opiskelen, niin ajattelin harpata vielä loikan eteenpäin.
Psykoterapia – psykoterapeutti. Minua on aina kiinnostanut ihmisen mieli, miksi ihmiset toimivat kuten toimivat, tai ajattelevat niin kuin ajattelevat. Miksi toisen mieli sairastuu ja toinen kestää mitä vaan, vai onko se ajoitus milloin asiat tapahtuvat, joskus kestää enemmän kuin toisinaan. Voiko mieli sairastuttaa kehon tai toisin päin, keho sairastuttaa mielen. Ja miten ihmisen mieltä voi hoitaa. Ihan kamalasti kysymyksiä ja super kiinnostava aihe.
Etsiskelin tietoa, miten kouluttautua psykoterapeutiksi, ja totesin että minulla ei ole tarpeeksi psykologian opintoja päästäkseni hakemaan suoraan seuraavassa haussa psykoterapeutiksi. Toisaalta ei sellaisia rahojakaan juuri nyt. Ensimmäinen askel asiassa eteenpäin, on hankkia ne puuttuvat 30op psykologian puolelta. Minulla on avoimessa yliopistossa opiskeltuna kasvatustieteen ja ravitsemustieteen perusopinnot, eli tammikuussa tiesin minne suunnata. Avoin yliopisto.
Ensimmäinen 5op alkaa olla kohta loppusuoralla, reilu 700 sivua englanninkielistä tekstiä persoonallisuuspsykologiasta luettuna ja tentti ensi viikolla. Sen jälkeen psykologian tutkimusta 5op. Hullun kiilto silmissä olen ajatellut, josko vuodessa saisin tuon 30op kasaan. Jos en saa, niin sitten puolessatoista vuodessa. Tässä iässä ei enää ole niin nökönuukaa venyykö opiskelemaan hakeminen puoli vuotta. Pitkä projekti, työn ohessa, tämä tulee joka tapauksessa olemaan.
Hassua, miten töissäkin on ollut kiire, ehkä nämä asiat menevät käsi kädessä, joko on kiire ja paljon tekemistä tai sitten ei mitään. Minulla yleensä tuo ensimmäinen, koska en osaa olla tekemättä mitään. Se on sellainen ikuisuusprojekti opetella olemaan, katsomaan telkkaria tai vaikka tuijottaa takkaa tekemättä mitään. Työrintamalla vanhojen asiakkaiden lisäksi minulla aloitti uusi ihana nuori mies, jonka kanssa päästiin treenaamaan soveltavaa laskettelua viime lauantaina.
Minun mielestä on mahtavaa, miten voin käyttää fysioterapeutin ammatissa muita koulutuksiani hyväksi. Hiihdonopena olen tänä talvena opettanut vain soveltavaa alppihiihtoa ja lumilautailua. Tänään viimeksi helsinkiläinen nuori mies soitti ja kyseli soveltavan tuntia. Hän halusi fysioterapeutin, joka ymmärtää hänen neurologisen ongelmansa, ja pystyy opettamaan laskettelua. On Suomessa varmaan meitä muitakin yhdistelmä fysioterapeutti/hiihdonopeja, mutta ei hurjan paljoa, ainakaan meitä ketkä taitavat soveltavan laskettelun.
Aurinkoa mieleen on tuonut myös se että olen saanut eka koronarokotuksen, tehoste tulee sitten toukokuussa. Töiden takia sain rokotteen. Olipa sekin mielenkiintoinen kokemus. Rokotuksen jälkeen huulet kihelmöi ja kuumotti. Ensimmäinen ajatus oli että kuinka ne nyt noin rohtui, kunnes tajusin että se olikin reaktio rokotteeseen. Onneksi meni puolessa tunnissa ohi ja pääsin kotiin. Kävin siinä illalla vielä rinteessä auttamassa ystävää kurssin kanssa ja ajattelin että eipäs tullut mitään oireita rokotteesta. Kymmenen aikaan illalla aloin sitten palella ihan hillittömästi, ja jäsenet alkoivat särkeä. Siinä perjantain ja lauantain välisenä yönä en juurikaan nukkunut, särkylääke ei auttanut särkyyn. Lauantain olin petipotilas, lauantain ja sunnuntain välisen yön sain kuitenkin nukuttua ja sunnuntaina oli enää hieman kipeä olo. Summa summarum, kaksi päivää kesti oireet rokotteesta. Astra Zenecaa sain. Nyt jännitän sitten millaisen reaktion toukokuussa saan, pitääkö epipen olla mukana!
Siinä varmaan suurimmat uutiset täältä. Talvea on jäljellä, Sveitsin hiihtokeskus aikoo pitää rinteet auki pitkään, joten minun kanssa pääsee soveltavaa laskettelemaan vielä tänäkin talvena. Saa ottaa yhteyttä. Yksi – kaksi uutta asiakasta pystyn ottamaan huhtikuun alusta fysioterapiaan Kelan kuntoutukseen, eli sen tiimoilta voi kysellä myös minua.
Nautitaan talvesta niin kauan kuin sitä kestää, aurinkoa kaikille tasapuolisesti!
-katja
Super kylmä päivä rinteessä, Allun kanssa oltiin lautailemassa ihan michelin-miehinä. Rakas aviomieheni, joka avustaa minua erityisten kanssa tarvittaessa, on tuolla narun päässä, eikä päässyt kuvaan. @sveitsinhiihtokeskus @sveitsinhiihtokoulu
Työuupumus, burnout, masennus, mielen horjuminen, mitä kaikkia nimityksiä sitä käytetään kun ihminen uupuu. Uupumuksen oireet voivat vaihdella kovasti ihmisten välillä. Toiset väsyvät niin, ettei elämä ole muuta kuin selviämistä itkien päivästä toiseen, ei jaksa kotia, ei työtä, ei puolisoa, ei lapsia, ei mitään oman minuutensa ulkopuolelta. Toiset painavat täysillä niin pitkään että kroppa romahtaa, nivelet ja lihakset kipuilevat, päätä särkee, mahaan sattuu, on rytmihäiriöitä, kroppa yrittää sanoa että: ”Pysähdy nyt, hyvä ihminen, ennen kuin on liian myöhäistä”.
Itse olin se ihminen, jonka kroppa pysäytti, tai kyllä kaikki itkettikin. Suurimmat oireet olivat kuitenkin iltaisin norsu istumassa rinnan päällä, eikä henkeä meinannut saada, myös rytmihäiriöt pitkin päivää tulivat tutuiksi. Väsymys ja nivelkivut, olivat kuuluneet jos pari vuotta elämään ennen kuin pysähdyin. Nukahtamisen vaikeudet, unessa pysymisen vaikeudet, aamuyön valvotut tunnit, you name it!
Monen polku vie alussa työterveyteen, työterveyshoitajalle, lääkärille, ehkä jopa psykologille. Ystävien tarinoita kuunnellessa tuntuu, että avunsaanti työterveydestä ei ole aina helppo polku. Väsynyttä ja masentunutta ei välttämättä oteta tosissaan, vaan joudut vakuuttelemaan sitä, kuinka huonosti asiasi ovat. Toki ihmisillä on myös hyviä kokemuksia työterveydenhuollosta.
Minä hankin apuni eri polkua koska yksinyrittäjänä minulla ei ole työterveyttä. Vakuutukset onneksi on. Menin omalle luottolääkärilleni, joka antoi alkuun sairauslomaa kuukauden verran. Siitä jatkoin psykiatrin pakeille, jonka kanssa ollaan uupumusta ja masennusta hoidettu lääkkein. Psykologia olen tavannut kolmen, neljän viikon välein. Kaikki on sujunut hyvin, apua olen kokenut saavani.
On polkusi mikä tahansa, ole heti alkuvaiheessa tiukka siitä, että sinun kuuluu saada levätä, sinun kuuluu saada keskusteluapua, sinua ei voi jättää yksin ongelmiesi kanssa, koska niillä on taipumus paisua paisumistaan.
Yksi neuvo, jonka olen kaikilta lääkäreiltä sekä terapeuteilta saanut on ollut, ”Tee sitä mikä tuo sinulle iloa, sitä mistä tykkäät, sen mukaan mitä jaksat”.
Voimaantuminen
Alussa oli ihan työn takana päästä liikkeelle edes koiran kanssa, varttikin oli jo hyvä lenkki. Tähän todettakoon että rakastan liikkumista lähes kaikissa muodoissa. Kummasti mielen järkkyminen muuttaa ihmistä, sohvan pohja kutsui kovaa. Kun mieli alkoi sitten hieman kirkastua, aloin liikkua enemmän, toki siihen meni useampi viikko, jopa kuukausi, mutta lenkit pitenivät ja maisemat vaihtuivat. Oikeasti, se mitä olet aiemmin tykännyt tehdä, tekee sinulle edelleen hyvää!
Antaisin sinulle neuvon, jos haluat sen vastaanottaa, älä yritä parantua liikaaja liian nopeasti. Jos olet uupunut koska suoritat työtäsi, elämääsi, vapaa-aikaasi, niin tiedät itsekin että suorittaminen ei edesauta paranemistasi. Yritä päästää suorittamisesta irti. Helpommin sanottu kuin tehty! Kuitenkin paranemisprosessissa sinun on muutettava käyttäytymismallejasi. On luultavasti ihan järkyttävän vaikea luopua siitä suorittavasta minästä, koska suorittaja on kasvanut sinuun kiinni. Suorittaminen määrittää sinua, luultavasti mietit, millainen olen, kelpaanko muille, hyväksyvätkö muut minut sillä, että aina autan muita, ennen kuin itseäni, jätän itseni ja hyvinvointini huomioimatta. Olenko tottunut saamaan kehuja ja hyvän mielen itselleni sillä suorittamisella. Suorittaja suorittaa elämäänsä ja unohtaa itsensä siinä sivussa. Kuitenkin Sinun pitäisi olla se tärkein ihminen sinun elämässäsi. Kun pidät itsestäsi huolta, jaksat sitten paremmin pitää huolta myös muista.
Kolahtaako yhtään? Minä luulen, että koronapandemian aiheuttama työn, ja elämän epävarmuus, on saanut monen vahvan, herkän, suorittajan mielen järkkymään. Moni meistä tuntuu olevan samassa tilanteessa. Sinä, joka olet voimaantumisen alkutaipaleella, ole kärsivällinen, ole itsekäs, ota aikaa itsellesi. Jos jaksat nousta sohvalta, nouse ja tee sitä mitä I-T-S-E haluat, älä kysele mitä muut haluavat. Ja juu, perhe ei pärjää, töissä eivät pärjää…… kyllä he pärjäävät, ihan varmasti he pärjäävät, eivät ehkä samalla tavalla kuin sinun toimiessa, mutta eri tavalla, omalla tavallaan.
Mistä tekemisestä sinä nautit?Mikä voimaannuttaisi sinua?
* Musiikki – silloin laula ja tanssi! Jos et vielä pysty siihen, laita kuulokkeet päähän ja ota oma tilasi ja kuuntele musiikkia
* Taide – maalaa, muovaa, veistä tai käy näyttelyissä, ota omaa aikaa! Moni taidemuseo on järjestänyt nyt virtuaaliopastuksia, aivan mahtavia sellaisia! Tässä linkissä useampi virtuaalikierros, ympäri maailmaa taidetta netissä.
* Liikunta – kävele, käy uimassa, pyöräile, mikä onkaan sinun lajisi. Jos olet aktiiviurheilija kannattaa kuitenkin jättää väliin korkeasykkeiset treenit, keho tarvitsee palautumista ja lepoa. Matalasykkeinen liikunta on taas todella suositeltavaa.
* Luonto – katsele kiikareilla lintuja, kävele meren tai järven rantaan, kuuntele luonnon ääniä. Metsä tutkistusti laskee sykettä. Eli sinun kierroksilla käyvä kroppasi kiittää luonnossa olemisesta. Tässä artikkelissa lisää luettavaa metsän vaikutuksesta ihmisen mieleen, Metsä elvyttää mielen tehokkaasti.
* Matkailu – koronapandemian aikana ulkomaanmatkailu on ollut hankalaa, mutta myös Suomessa matkailu on rentouttavaa, kunhan ei vaan aikatauluta liikaa. Itse olen yhdistänyt luonnon ja matkailun ja sairausloman aikana käynyt vaeltamassa pieniä päivävaelluksia useassa kansallispuistossa. Ei aikataulua – ei kiirettä – eväät – seuraa niin halutessaan – luonto – raikas ilma – ihan täydellistä! Linkissä mahdollisuuksia käydä turvallisesti maailmalla, Matkalle korona-aikaan?
* Lukeminen – kansien välissä avautuu joka kerta uusi maailma! Lukeminen tai kirjojen kuuntelu on tehty nykyään todella helpoksi erilaisten applikaatioiden avulla. Kirjastot ovat kullan arvoisia heille, ketkä haluavat tuntea kirjan lehdet sormissaan ja lukea vanhaan hyvään tapaan. Lukeminen ja kirjojen kuuntelu tarjoavat sinulle ”pakopaikan todellisuudesta”.
* Rentoutuminen – erilaiset rentoutukset, mindfulness – harjoitteet, jooga, syvävenytykset, ovat mahtava tapa pysäyttää kroppa ja mieli edes hetkeksi. Oma suosikki juttuni on iltaisin nukkumaan mennessä laittaa päälle rentoutus, välillä nukahdan jo kesken rentoutuksen, välillä vasta rentoutuksen jälkeen. Joka tapauksessa nopeammin kuin aiemmin iltaisin. Suosikki applikaationi on Insight Timer, joka on ilmainen tiettyyn rajaan asti.
Onko sulla joku muu suosikkijuttu millä sinä rentoudut? Sellainen juttu millä saat aivot narikkaan.
Takaisin työelämään
Milloin olet valmis takaisin töihin? Pystytkö palaamaan töihin samalla intensiteetillä kuin aiemmin? Pystytkö palaamaan samaan työpaikkaan? Näitä jokainen joutuu miettimään siinä vaiheessa kun aivot ja kroppa alkavat olla palautuneet pahimmasta.
Miettimisessä avuksi voivat olla kysymykset kuten,
– Mikä sinut uuvutti? (Työ, työympäristö, työkaverit vai perhe, koti, vapaa-aika?)
– Minkä asian haluaisit olevan toisin tulevaisuudessa?
– Miten sinun tulisi edetä?
– Mikä pidättelee sinua?
– Mikä tekee sinut onnelliseksi?
– Kuka päättää sinun tulevaisuudestasi?
– Millaista elämäsi on muutoksen tapahduttua?
Kun olet vastannut näihin kysymyksiin, olet astetta pidemmällä pohdinnoissasi mitä tehdä tulevaisuudessa, että voit paremmin ja jaksat työelämää.
Kysymyksien lisäksi apuna voi käyttää erilaisia kartoituksia. Tulevaisuuden ja omien voimavarojen kartoittamisessa avuksi kannattaa miettiä esimerkiksi miten tyytyväinen olet alla oleviin elämäsi osa-alueisiin asteikolla 1-10:
Itsetunto
Ihmissuhteet
Parisuhde
Perhe
Työ ja ura
Koti ja ympäristö
Raha ja vauraus
Hyvinvointi ja terveys
Ajan hallinta
Jos löydät selvästi heikomman osa-alueen, kannattaa miettiä millä tilannetta voisi korjata. Jos tarvitset apua tavoitteen kirkastamisessa ja eteenpäin viemisessä, voit saada apua ammattilaiselta. Tälläisissä asioissa sinua voi auttaa ratkaisukeskeinen valmentaja. Jos ongelma on suurempi kuin tavoitteen ja elämänsuunnan hahmottaminen kannattaa hakea apua psykologilta tai psykoterapeutilta.
Jokaisen palautumisen ja toipumisen vauhti on erilainen, siihen vaikuttaa pitkälti myös se kuinka pitkän ajan kuluessa olet kuormaasi kerännyt. Toiset pystyvät palaamaan töihin piankin, jo muutaman viikon jälkeen. Toiset vaativat pitkän ajan, saattaa olla että kuukaudet vierivät, jopa vuodet. Tärkeää on kuitenkin muistaa että mitä pidemmälle töihin ja normaaliin elämään palaaminen siirtyy, sitä vaikeampaa se luultavasti on.
Mieti siis mitä haluat elämältäsi, lähdetkö takaisin samaan vanhaan, teet sitä niin että kuuntelet itseäsi, VAI tutkitko itseäsi, mietit mistä innostut, voisiko se olla uusi suuntasi? Jos haluat tehdä sitä mikä innostaa sinua ja kiinnostaa sinua, opit taidot siihen varmasti.
Kysynkin sinulta, mikä olisi valintasi? Tuttu ja turvallinen, uusi ja epävarma, vai niiden yhdistelmä?
Sinä! Juu, sinä ja sinun työyhteisösi, tulkaa harjoitusasiakkaaksi minulle, hinta 0€. Kestätte vain sen, että saattaa tulla hiljaisia hetkiä ja saatan plärätä kysymys sapluunaani. Muuten lupaan olla ammattimainen, pitää vaitiolovelvollisuuden vaatimana teidän henkilöllisyytenne ja teidän asianne salaisuutena.
Aloitan harjoitteluvastaanoton työyhteisöille huhtikuussa 2021, kaksi ensimmäistä työyhteisöä saavat palvelun hintaan 0€. Siitä eteenpäin sitten opiskelijahinnalla 11/2021 loppuun saakka. Vastaanotto tehdään pääosin etäyhteydellä, mikä on Valviran hyväksymä yhteys, eli tietoturva on kaikkien asetusten mukainen. Ajanvarauksen yhteydessä saat linkin etävastaanotolle, sovittuna ajankohtana linkki aukeaa ja meille aukeaa videoyhteys. Ainoa mitä tarvitset on älypuhelin, tabletti tai tietokone.
Ajanvaraukseni on melkoisen täynnä. Eli jos et löydä ajanvarauskalenterista aikaa (Ajanvaraus -> ratkaisukeskeinen valmennus), ota yhteys spostitse kaja.vuori@fysioterapiavuori.fi tai laita whatsappilla viesti 04045873774.
Vuonon rauhaa myöhään illalla, Olderdalen, Norja. Luonto on mulle super tärkeä. Samoin matkustaminen.Meidän Maxi, keskikokoinen villakoira, joka on välillä töissä mukana.Kanat, miten rentouttavaa onkaan katsella, kun ne touhottavat pihalla ympäriinsä.Viuhti, Viiru ja Pesonen, meidän kissatytöt. Kanalan vahdit.Sääksin ranta, ihan sama millä puolella järveä on niin ei voi muuta sanoa kuin kaunis järvi!Espanjan kodin kattoterassilta kuva kohti Torreviejan keskustaa. Jospa joskus saisi olla siellä pidempiä aikoja.Oma koti kullan kallis, keskellä metsää ja rauhaa. Mun pelastus!
