Uupumukselle on monta nimeä, moni asia voi uuvuttaa. Mä olen eilen miettinyt asiaa, kuunnellut asiantuntijoiden podcasteja ja lukenut artikkeleita. Paljon erilaisia juttuja pyörii mielessä, koska asiantuntijatkin ovat kovasti eri mieltä uupumisen pohjasyistä.
Työterveyslaitoksen tutkijaprofessori Jari Hakanen oli Psykopodia -podcastissa sitä mieltä, että kaiken uupumuksen takana on työuupumus. Työssä vaaditaan liikaa siihen nähden mitä siitä saa, ihminen väsähtää hiljalleen. Siviiliuupumuksesta (elämänuupumuksesta), hän oli sitä mieltä, että sitä ei tulisi jos työelämässä kaikki olisi kohdillaan eikä työ uuvuttaisi. Perusteli asiaa sillä, että työstä kotiin tullessa kotona olevat asiat ärsyttää, koska ei enää ole hermoja kestää asioita työpäivän jälkeen. Kotona ja vapaa-ajalla väsymys näkyy konkreettisemmin.
Työuupumuksesta on Suomessakin tehty paljon tutkimuksia, ja niistä yhdessä on löytynyt lievä myönteinen yhteys työuupumukseen, tarkoittaen sitä, että todella harvoin työuupumuksen takana on siviiliuupumus. Yleensä se on päin vastoin.
Kannattaa käydä kuuntelemassa Psykopodiaa -podcastin jakso 51., jos tämä asia resonoi yhtään.
Yhtenä juttuna luin keltaisessa lehdistössä olleen Psykiatrian erikoislääkäri Juhani Mattilan haastattelun ”Uupumuksen todellinen syy”. Mattila on kirjoittanut kirjan ”Uupumuksesta takaisin elämään”. Mutta lehden jutun oli tehnyt toimittaja, eli pientä varovaisuutta ja omia aivoja kannattaa käyttää jutun suhteen.
Haastattelussa pointtina oli: ”Uupunut ihminen ei toivu levolla ja rasituksen vähentämisellä, koska uupumuksen syy ei ole väsymys. Sen todellinen syy on sielullinen: uupuneen ihmisen elämästä on kadonnut merkityksellisyys.” Iltalehti. 14.8.2021. Terveys- Mieli.
Eli uupumus olisi täysin tunnepuolen käsittelemättä jättämisen seuraus. Uupunut ei näe unia, ei tunne tunteita, ei koe olevansa yhteydessä itseensä tai olevansa edes elossa. Uupumuksen perimmäinen syy on artikkelin mukaan siinä, että ihmisellä ei ole enää elinvoiman lähteitä. Ilo ja elämän merkitys puuttuu. Tunteitaan joutuu tukahduttamaan varsinkin työssä ja se jatkuu myös muuhun elämään.
Artikkelissa puhutaan myös masennuksen hoidosta eli siitä etteivät masennuslääkkeet välttämättä auta, jos tunteitaan ei pääse käsittelemään ja puhumaan niistä. Psykoterapia olisi esimerkiksi hyvä paikka puhua.
Mattilan mukaan:
- on haluttava, halu tehdä antaa energiaa. Toiveet ja haaveet sytyttävät eloon.
- Läheisyys. Kaverit, ystävät, perhe.
- Vapautuminen. Uupumuksesta toipumisessa on opittava ilmaisemaan negatiiviseksi ja positiiviseksi miellettyjä tunteitaan.
- Tunteiden ja tarpeiden löytäminen. Jos uupunut haluaa toipua, hänen on löydettävä kadonneet tunteensa ja tarpeensa.
- Aidon itsen etsiminen. On löydettävä oma sielunsa, ja elettävä kokonaisen minän kanssa, ei vain tuoda esiin puolikas minä.
- Aggressio. Aggressiosta ihminen saa voimaa voittaa vaikeutensa, puolustautua, tehdä ratkaisuja ja toteuttaa toiveitaan. Aggressiivinen energia voi näkyä vihana. Sen torjuminen vie voimia eikä ole hyväksi, koska vihaisena ihminen saisi paljon aikaiseksi. ”Yksi ajatusmurha päivässä pitäisi lääkärin ja varsinkin psykiatrin loitolla”, Mattila kirjoittaa.
- Autonomia. Oman tahdonvoiman säilyttäminen on tärkeää. Toteutanko itseäni vai muiden toiveita?
- Uusi rooli. Uudistuminen auttaa uupuneisuudesta elpymiseen. Uudistuminen voi alkaa ajatuksista, mutta myös ulkoisesta olemuksesta. Esimerkiksi uudenlaisten vaatteiden hankkiminen voi vaikuttaa sisäiseen tunnemaailmaan.
- Unet. On hyvä merkki, jos alkaa nähdä unia, joissa torjutut tunteet pääsevät esille.
- Terapia. Jos yksin ei pääse asioiden kanssa eteenpäin voi olla hyvä hakeutua esim. psykoterapiaan.
Noh, mitä mulle sitten tuli mieleen tästä kaikesta? Mä olen ollut ihan ensin työuupunut ja sitten elämänuupunut. Jostain syystä olen kipuillut työni kanssa jo vuosia, ja sitten kotonakin alkoi kaikki käydä hankalaksi, lähinnä jaksamisen suhteen. Mä olen kyllä ollut ihan tolkuttoman väsynytkin, koska en ole vuosiin nukkunut kunnolla. Eli olen ollut myös fyysisesti väsynyt, ja oireillut fysiikan kautta paljon.
Olen sitä mieltä että kun saisin uneni kuntoon jaksaisin tehdä hommia muutoksen eteen enemmän. Siinä olen samaa mieltä molempien asiantuntijoiden kanssa, että asiat on käytävä kunnolla läpi. Mikä on uuvuttanut, miksi olen jättänyt tunteita ilmaisematta ja jemmannut tunteita sisääni.
Kuitenkin, vaikka unet saisi kuntoon, ja elämän muuten kuntoon, on myös sen kuormituksen muututtava. Työstä on pystyttävä karsimaan/ muuttamaan ne kaikista kuormittavimmat asiat. Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu.
Yksi tärkeä seikka on se, että vaikka työ olisi miten kivaa ja mukavaa, se rasittaa. Ja liika on aina liikaa, liikaan työntekoon uupuu uudelleen. Muun elämän pitäisi olla kilpailukykyistä työntekoon nähden, saat varmaan ajatuksesta kiinni?
Siispä, sen verran energiaa minkä työ syö, olisi tultava iltaisin ja viikonloppuisin takaisin jostain muusta kuin työstä tai siihen verrattavista asioista. Onko näin? Mun kohdalla ei ainakaan ole, mä rakastan kirjoittaa, postailla juttuja someen, suunnitella, rakentaa verkkokursseja yms. Eli tuo kaikki on tavallaan kyllä positiivista, mutta se ei tuo energiaa mulle.
Mistä sitä työn kuluttamaa energiaa saisi takaisin? Se tunteista puhuminen ja itsensä löytäminen, mun kohdalla psykoterapia, on ihan huippua omaa aikaa. Siinä joutuu puhumaan ja miettimään omia juttujaan, välillä tajuaa ihan hassuja juttuja omasta toiminnastaan. Vielä kun oppisi ilmaisemaan itsensä niin, että asiat eivät patoutuisi työssä tai muuallakaan. Sitä vaan joutuu miettimään mitä voi sanoa, mitä ei, jotta asiakassuhde tai yhteistyösuhde jatkuu. Ehkä nyrkkeily olisi mun juttu purkaa tunteita ja aggressioita, millä sä purat tunteita ja mahdollisia aggressioita?
Mulle energiaa tuo yksinolo, tässä vaiheessa kuntoutumista en saa edelleenkään energiaa kavereiden, ystävien tai tuttavien tapaamisesta. Mun super sosiaalinen työ vie kaiken jaksamisen siinä suhteessa. Yksinolo, niin etten ole edes perheen kanssa palauttaa parhaiten.
Luonnossa liikkuminen, jos se ei fyysisesti rasita liikaa, antaa työn kuluttamaa energiaa. Onni on asua metsässä, hiljaisuudessa, vailla ihmiskontakteja!
Sellaista mietin, että psykoterapian ollessa hankalasti saatavilla, myös työuupumukseen erikoistuneet valmentajat pystyvät asioita oivalluttamaan eteenpäin, toki valmennus ei ole terapiaa. Mutta dialogi toimii kuitenkin paremmin kuin monologi. Sen verran väliin mainosta.
Oletko sä miettinyt sun työn rasittavuutta, minkä verran työ syö energiaa ja minkä verran saat energiaa niistä työn ulkopuolella olevista mukavista asioista, vai syökö vapaa-aikakin sun energiaa? Miten sä jaksat sun energioilla? Siinä on sulle pohtimista hetkeksi. Jos jaksat ja haluat niin kommentoi ihmeessä ja kerron tuntemuksiasi!
