Työuupumus – elämänuupumus

Uupumukselle on monta nimeä, moni asia voi uuvuttaa. Mä olen eilen miettinyt asiaa, kuunnellut asiantuntijoiden podcasteja ja lukenut artikkeleita. Paljon erilaisia juttuja pyörii mielessä, koska asiantuntijatkin ovat kovasti eri mieltä uupumisen pohjasyistä.

Työterveyslaitoksen tutkijaprofessori Jari Hakanen oli Psykopodia -podcastissa sitä mieltä, että kaiken uupumuksen takana on työuupumus. Työssä vaaditaan liikaa siihen nähden mitä siitä saa, ihminen väsähtää hiljalleen. Siviiliuupumuksesta (elämänuupumuksesta), hän oli sitä mieltä, että sitä ei tulisi jos työelämässä kaikki olisi kohdillaan eikä työ uuvuttaisi. Perusteli asiaa sillä, että työstä kotiin tullessa kotona olevat asiat ärsyttää, koska ei enää ole hermoja kestää asioita työpäivän jälkeen. Kotona ja vapaa-ajalla väsymys näkyy konkreettisemmin.

Työuupumuksesta on Suomessakin tehty paljon tutkimuksia, ja niistä yhdessä on löytynyt lievä myönteinen yhteys työuupumukseen, tarkoittaen sitä, että todella harvoin työuupumuksen takana on siviiliuupumus. Yleensä se on päin vastoin.

Kannattaa käydä kuuntelemassa Psykopodiaa -podcastin jakso 51., jos tämä asia resonoi yhtään.

Yhtenä juttuna luin keltaisessa lehdistössä olleen Psykiatrian erikoislääkäri Juhani Mattilan haastattelun ”Uupumuksen todellinen syy”. Mattila on kirjoittanut kirjan ”Uupumuksesta takaisin elämään”. Mutta lehden jutun oli tehnyt toimittaja, eli pientä varovaisuutta ja omia aivoja kannattaa käyttää jutun suhteen.

Haastattelussa pointtina oli: ”Uupunut ihminen ei toivu levolla ja rasituksen vähentämisellä, koska uupumuksen syy ei ole väsymys. Sen todellinen syy on sielullinen: uupuneen ihmisen elämästä on kadonnut merkityksellisyys.” Iltalehti. 14.8.2021. Terveys- Mieli.

Eli uupumus olisi täysin tunnepuolen käsittelemättä jättämisen seuraus. Uupunut ei näe unia, ei tunne tunteita, ei koe olevansa yhteydessä itseensä tai olevansa edes elossa. Uupumuksen perimmäinen syy on artikkelin mukaan siinä, että ihmisellä ei ole enää elinvoiman lähteitä. Ilo ja elämän merkitys puuttuu. Tunteitaan joutuu tukahduttamaan varsinkin työssä ja se jatkuu myös muuhun elämään.

Artikkelissa puhutaan myös masennuksen hoidosta eli siitä etteivät masennuslääkkeet välttämättä auta, jos tunteitaan ei pääse käsittelemään ja puhumaan niistä. Psykoterapia olisi esimerkiksi hyvä paikka puhua.

Mattilan mukaan:

  • on haluttava, halu tehdä antaa energiaa. Toiveet ja haaveet sytyttävät eloon.
  • Läheisyys. Kaverit, ystävät, perhe.
  • Vapautuminen. Uupumuksesta toipumisessa on opittava ilmaisemaan negatiiviseksi ja positiiviseksi miellettyjä tunteitaan.
  • Tunteiden ja tarpeiden löytäminen. Jos uupunut haluaa toipua, hänen on löydettävä kadonneet tunteensa ja tarpeensa.
  • Aidon itsen etsiminen. On löydettävä oma sielunsa, ja elettävä kokonaisen minän kanssa, ei vain tuoda esiin puolikas minä.
  • Aggressio. Aggressiosta ihminen saa voimaa voittaa vaikeutensa, puolustautua, tehdä ratkaisuja ja toteuttaa toiveitaan. Aggressiivinen energia voi näkyä vihana. Sen torjuminen vie voimia eikä ole hyväksi, koska vihaisena ihminen saisi paljon aikaiseksi. ”Yksi ajatusmurha päivässä pitäisi lääkärin ja varsinkin psykiatrin loitolla”, Mattila kirjoittaa.
  • Autonomia. Oman tahdonvoiman säilyttäminen on tärkeää. Toteutanko itseäni vai muiden toiveita?
  • Uusi rooli. Uudistuminen auttaa uupuneisuudesta elpymiseen. Uudistuminen voi alkaa ajatuksista, mutta myös ulkoisesta olemuksesta. Esimerkiksi uudenlaisten vaatteiden hankkiminen voi vaikuttaa sisäiseen tunnemaailmaan.
  • Unet. On hyvä merkki, jos alkaa nähdä unia, joissa torjutut tunteet pääsevät esille.
  • Terapia. Jos yksin ei pääse asioiden kanssa eteenpäin voi olla hyvä hakeutua esim. psykoterapiaan.

Noh, mitä mulle sitten tuli mieleen tästä kaikesta? Mä olen ollut ihan ensin työuupunut ja sitten elämänuupunut. Jostain syystä olen kipuillut työni kanssa jo vuosia, ja sitten kotonakin alkoi kaikki käydä hankalaksi, lähinnä jaksamisen suhteen. Mä olen kyllä ollut ihan tolkuttoman väsynytkin, koska en ole vuosiin nukkunut kunnolla. Eli olen ollut myös fyysisesti väsynyt, ja oireillut fysiikan kautta paljon.

Olen sitä mieltä että kun saisin uneni kuntoon jaksaisin tehdä hommia muutoksen eteen enemmän. Siinä olen samaa mieltä molempien asiantuntijoiden kanssa, että asiat on käytävä kunnolla läpi. Mikä on uuvuttanut, miksi olen jättänyt tunteita ilmaisematta ja jemmannut tunteita sisääni.

Kuitenkin, vaikka unet saisi kuntoon, ja elämän muuten kuntoon, on myös sen kuormituksen muututtava. Työstä on pystyttävä karsimaan/ muuttamaan ne kaikista kuormittavimmat asiat. Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu.

Yksi tärkeä seikka on se, että vaikka työ olisi miten kivaa ja mukavaa, se rasittaa. Ja liika on aina liikaa, liikaan työntekoon uupuu uudelleen. Muun elämän pitäisi olla kilpailukykyistä työntekoon nähden, saat varmaan ajatuksesta kiinni?

Siispä, sen verran energiaa minkä työ syö, olisi tultava iltaisin ja viikonloppuisin takaisin jostain muusta kuin työstä tai siihen verrattavista asioista. Onko näin? Mun kohdalla ei ainakaan ole, mä rakastan kirjoittaa, postailla juttuja someen, suunnitella, rakentaa verkkokursseja yms. Eli tuo kaikki on tavallaan kyllä positiivista, mutta se ei tuo energiaa mulle.

Mistä sitä työn kuluttamaa energiaa saisi takaisin? Se tunteista puhuminen ja itsensä löytäminen, mun kohdalla psykoterapia, on ihan huippua omaa aikaa. Siinä joutuu puhumaan ja miettimään omia juttujaan, välillä tajuaa ihan hassuja juttuja omasta toiminnastaan. Vielä kun oppisi ilmaisemaan itsensä niin, että asiat eivät patoutuisi työssä tai muuallakaan. Sitä vaan joutuu miettimään mitä voi sanoa, mitä ei, jotta asiakassuhde tai yhteistyösuhde jatkuu. Ehkä nyrkkeily olisi mun juttu purkaa tunteita ja aggressioita, millä sä purat tunteita ja mahdollisia aggressioita?

Mulle energiaa tuo yksinolo, tässä vaiheessa kuntoutumista en saa edelleenkään energiaa kavereiden, ystävien tai tuttavien tapaamisesta. Mun super sosiaalinen työ vie kaiken jaksamisen siinä suhteessa. Yksinolo, niin etten ole edes perheen kanssa palauttaa parhaiten.

Luonnossa liikkuminen, jos se ei fyysisesti rasita liikaa, antaa työn kuluttamaa energiaa. Onni on asua metsässä, hiljaisuudessa, vailla ihmiskontakteja!

Sellaista mietin, että psykoterapian ollessa hankalasti saatavilla, myös työuupumukseen erikoistuneet valmentajat pystyvät asioita oivalluttamaan eteenpäin, toki valmennus ei ole terapiaa. Mutta dialogi toimii kuitenkin paremmin kuin monologi. Sen verran väliin mainosta.

Oletko sä miettinyt sun työn rasittavuutta, minkä verran työ syö energiaa ja minkä verran saat energiaa niistä työn ulkopuolella olevista mukavista asioista, vai syökö vapaa-aikakin sun energiaa? Miten sä jaksat sun energioilla? Siinä on sulle pohtimista hetkeksi. Jos jaksat ja haluat niin kommentoi ihmeessä ja kerron tuntemuksiasi!

Maaliskuun aurinko ja iloa ilmassa!

Ajattelin ihan vain päivittää kuulumisia blogiin, viimeinen kuukausi on ollut aikamoista hiljaiseloa täällä nettisivuilla.

Mitäkö minä olen tehnyt? Noh, tuossa vuoden vaihteessa töihin palatessa huomasin että on ihan jees olla fysioterapeutti, mutta haluaisin ehkä olla jotain muutakin, noin niin kuin työidentiteetin puitteissa. Kutsumukseni on auttaa ihmisiä ja olla köyhä, haha. Suomessa ei yrittäjänä tällä alalla pääse rikastumaan. Alalta en lähde pois, sosiaali- ja terveysala on minun juttu. Mutta nyt kun tuota life coachingia opiskelen, niin ajattelin harpata vielä loikan eteenpäin.

Psykoterapia – psykoterapeutti. Minua on aina kiinnostanut ihmisen mieli, miksi ihmiset toimivat kuten toimivat, tai ajattelevat niin kuin ajattelevat. Miksi toisen mieli sairastuu ja toinen kestää mitä vaan, vai onko se ajoitus milloin asiat tapahtuvat, joskus kestää enemmän kuin toisinaan. Voiko mieli sairastuttaa kehon tai toisin päin, keho sairastuttaa mielen. Ja miten ihmisen mieltä voi hoitaa. Ihan kamalasti kysymyksiä ja super kiinnostava aihe.

Etsiskelin tietoa, miten kouluttautua psykoterapeutiksi, ja totesin että minulla ei ole tarpeeksi psykologian opintoja päästäkseni hakemaan suoraan seuraavassa haussa psykoterapeutiksi. Toisaalta ei sellaisia rahojakaan juuri nyt. Ensimmäinen askel asiassa eteenpäin, on hankkia ne puuttuvat 30op psykologian puolelta. Minulla on avoimessa yliopistossa opiskeltuna kasvatustieteen ja ravitsemustieteen perusopinnot, eli tammikuussa tiesin minne suunnata. Avoin yliopisto.

Ensimmäinen 5op alkaa olla kohta loppusuoralla, reilu 700 sivua englanninkielistä tekstiä persoonallisuuspsykologiasta luettuna ja tentti ensi viikolla. Sen jälkeen psykologian tutkimusta 5op. Hullun kiilto silmissä olen ajatellut, josko vuodessa saisin tuon 30op kasaan. Jos en saa, niin sitten puolessatoista vuodessa. Tässä iässä ei enää ole niin nökönuukaa venyykö opiskelemaan hakeminen puoli vuotta. Pitkä projekti, työn ohessa, tämä tulee joka tapauksessa olemaan.

Hassua, miten töissäkin on ollut kiire, ehkä nämä asiat menevät käsi kädessä, joko on kiire ja paljon tekemistä tai sitten ei mitään. Minulla yleensä tuo ensimmäinen, koska en osaa olla tekemättä mitään. Se on sellainen ikuisuusprojekti opetella olemaan, katsomaan telkkaria tai vaikka tuijottaa takkaa tekemättä mitään. Työrintamalla vanhojen asiakkaiden lisäksi minulla aloitti uusi ihana nuori mies, jonka kanssa päästiin treenaamaan soveltavaa laskettelua viime lauantaina.

Minun mielestä on mahtavaa, miten voin käyttää fysioterapeutin ammatissa muita koulutuksiani hyväksi. Hiihdonopena olen tänä talvena opettanut vain soveltavaa alppihiihtoa ja lumilautailua. Tänään viimeksi helsinkiläinen nuori mies soitti ja kyseli soveltavan tuntia. Hän halusi fysioterapeutin, joka ymmärtää hänen neurologisen ongelmansa, ja pystyy opettamaan laskettelua. On Suomessa varmaan meitä muitakin yhdistelmä fysioterapeutti/hiihdonopeja, mutta ei hurjan paljoa, ainakaan meitä ketkä taitavat soveltavan laskettelun.

Aurinkoa mieleen on tuonut myös se että olen saanut eka koronarokotuksen, tehoste tulee sitten toukokuussa. Töiden takia sain rokotteen. Olipa sekin mielenkiintoinen kokemus. Rokotuksen jälkeen huulet kihelmöi ja kuumotti. Ensimmäinen ajatus oli että kuinka ne nyt noin rohtui, kunnes tajusin että se olikin reaktio rokotteeseen. Onneksi meni puolessa tunnissa ohi ja pääsin kotiin. Kävin siinä illalla vielä rinteessä auttamassa ystävää kurssin kanssa ja ajattelin että eipäs tullut mitään oireita rokotteesta. Kymmenen aikaan illalla aloin sitten palella ihan hillittömästi, ja jäsenet alkoivat särkeä. Siinä perjantain ja lauantain välisenä yönä en juurikaan nukkunut, särkylääke ei auttanut särkyyn. Lauantain olin petipotilas, lauantain ja sunnuntain välisen yön sain kuitenkin nukuttua ja sunnuntaina oli enää hieman kipeä olo. Summa summarum, kaksi päivää kesti oireet rokotteesta. Astra Zenecaa sain. Nyt jännitän sitten millaisen reaktion toukokuussa saan, pitääkö epipen olla mukana!

Siinä varmaan suurimmat uutiset täältä. Talvea on jäljellä, Sveitsin hiihtokeskus aikoo pitää rinteet auki pitkään, joten minun kanssa pääsee soveltavaa laskettelemaan vielä tänäkin talvena. Saa ottaa yhteyttä. Yksi – kaksi uutta asiakasta pystyn ottamaan huhtikuun alusta fysioterapiaan Kelan kuntoutukseen, eli sen tiimoilta voi kysellä myös minua.

Nautitaan talvesta niin kauan kuin sitä kestää, aurinkoa kaikille tasapuolisesti!

-katja

Super kylmä päivä rinteessä, Allun kanssa oltiin lautailemassa ihan michelin-miehinä. Rakas aviomieheni, joka avustaa minua erityisten kanssa tarvittaessa, on tuolla narun päässä, eikä päässyt kuvaan. @sveitsinhiihtokeskus @sveitsinhiihtokoulu