Pitkästä aikaa!

Viime postauksesta on vierähtänyt aikaa. Vuosi 2022 on kulunut pitkälti itsetutkiskelun merkeissä, siinä mitä mun mieli ja mun keho jaksaa, ja kuinka sitä jaksamista toteuttaisi.

Keväällä matkailin kolme viikkoa autolla Euroopassa, tarvitsin ihan totaalisen irtioton kaikesta, mutta varsinkin työstä. Reilun viikon ajelin Ruotsi – Tanska – Saksa – Hollanti – Belgia – Ranska – Andorra – Espanjan koti reittiä meidän villakoira Maxin kanssa. Oli aivan mahtava saada olla yksin ja omissa mietteissään, kuunnella kirjoja ja lenkkeillä päivittäin vaihtuvissa maisemissa Maxin kanssa.

Viikon olin Espanjan kodissa, missä mun vanhemmatkin olivat. Ja sitten paluumatkalla mun vanhemmat olivat mukana. Hei eivät olleet aiemmin ajelleet Euroopassa joten reitti meni niin että päästiin sellaisiin paikkoihin missä he olivat halunneet joskus käydä. Espanja – Ranska – Italia – Sveitsi – Liechtenstein – Itävalta – Saksa – Tanska – Ruotsi.

Suomeen pääsin äitienpäivänä ja siitä rypistin tehdä töitä viisi viikkoa vauhdikkaasti. Kesäkuussa päädyin mukaan RAAM – kisaan suomalaisen pyöräilijän mukana, Los Angelesista Annapolisiin. Kisa meni pyöräilijältä penkin alle, ja loppujen lopuksi päädyttiin matkaamaan autolla läpi Amerikan mantereen. Olipahan reissu, tietää jatkossa millaisia ihmisiä vältellä!

Heinäkuussa tein töitä kolme viikkoa, kunnes tuli taas totaalistoppi. Ei jaksanut mitään, keho oli taas hurjassa ylirasitustilassa, uniongelmat ja rytmihäiriöt oli palanneet parin vuoden tauon jälkeen. Pari kuukautta meni hyvin pienellä määrällä töitä, miettien sitä mitä oikeasti pitää tehdä, että jaksaa työelämässä vielä yli 20 vuotta.

No mitä teen? Jatkan kaksi päivää viikossa Kelan vaikeavammaisten fysioterapiaa, haaveissa on alkaa tehdä toiset kaksi päivää viikossa työterveyttä, ja jos hyvin käy alkavat myös työn ohessa tapahtuvat opiskelut ensi vuoden puolella. Tästä kaikesta lisää pian, nyt vielä paljon palloja ilmassa.

Sen olen tajunnut tämän vuoden aikana taas kantapään kautta, että jos mikään ei muutu työelämässä, niin en jaksa arkeakaan. Ja jos arki ei suju, ei suju oikein mikään. Mitä muuta olen oppinut, on se oman innostumisen osittainen suitsiminen, melkein ehdin ajatellakin asioita ennen kuin lupaudun johonkin. Ja hei, oon monta kertaa sanonut ei kivoillekin jutuille.

Sellaista tänne kuuluu. Olisipa kiva kuulla mitä teille lukijoille kuuluu?!? Miten vuosi on mennyt? Oletko jaksanut arjessa ja työssä? Mitä uutta kivaa tai ei niin kivaa on tullut eteen?

Mä yritän taas kirjoitella tänne jotain ihan asiaakin pian, kunhan vähän saan vielä ajatuksiani kasattua <3

-katja

Työuupumus – elämänuupumus

Uupumukselle on monta nimeä, moni asia voi uuvuttaa. Mä olen eilen miettinyt asiaa, kuunnellut asiantuntijoiden podcasteja ja lukenut artikkeleita. Paljon erilaisia juttuja pyörii mielessä, koska asiantuntijatkin ovat kovasti eri mieltä uupumisen pohjasyistä.

Työterveyslaitoksen tutkijaprofessori Jari Hakanen oli Psykopodia -podcastissa sitä mieltä, että kaiken uupumuksen takana on työuupumus. Työssä vaaditaan liikaa siihen nähden mitä siitä saa, ihminen väsähtää hiljalleen. Siviiliuupumuksesta (elämänuupumuksesta), hän oli sitä mieltä, että sitä ei tulisi jos työelämässä kaikki olisi kohdillaan eikä työ uuvuttaisi. Perusteli asiaa sillä, että työstä kotiin tullessa kotona olevat asiat ärsyttää, koska ei enää ole hermoja kestää asioita työpäivän jälkeen. Kotona ja vapaa-ajalla väsymys näkyy konkreettisemmin.

Työuupumuksesta on Suomessakin tehty paljon tutkimuksia, ja niistä yhdessä on löytynyt lievä myönteinen yhteys työuupumukseen, tarkoittaen sitä, että todella harvoin työuupumuksen takana on siviiliuupumus. Yleensä se on päin vastoin.

Kannattaa käydä kuuntelemassa Psykopodiaa -podcastin jakso 51., jos tämä asia resonoi yhtään.

Yhtenä juttuna luin keltaisessa lehdistössä olleen Psykiatrian erikoislääkäri Juhani Mattilan haastattelun ”Uupumuksen todellinen syy”. Mattila on kirjoittanut kirjan ”Uupumuksesta takaisin elämään”. Mutta lehden jutun oli tehnyt toimittaja, eli pientä varovaisuutta ja omia aivoja kannattaa käyttää jutun suhteen.

Haastattelussa pointtina oli: ”Uupunut ihminen ei toivu levolla ja rasituksen vähentämisellä, koska uupumuksen syy ei ole väsymys. Sen todellinen syy on sielullinen: uupuneen ihmisen elämästä on kadonnut merkityksellisyys.” Iltalehti. 14.8.2021. Terveys- Mieli.

Eli uupumus olisi täysin tunnepuolen käsittelemättä jättämisen seuraus. Uupunut ei näe unia, ei tunne tunteita, ei koe olevansa yhteydessä itseensä tai olevansa edes elossa. Uupumuksen perimmäinen syy on artikkelin mukaan siinä, että ihmisellä ei ole enää elinvoiman lähteitä. Ilo ja elämän merkitys puuttuu. Tunteitaan joutuu tukahduttamaan varsinkin työssä ja se jatkuu myös muuhun elämään.

Artikkelissa puhutaan myös masennuksen hoidosta eli siitä etteivät masennuslääkkeet välttämättä auta, jos tunteitaan ei pääse käsittelemään ja puhumaan niistä. Psykoterapia olisi esimerkiksi hyvä paikka puhua.

Mattilan mukaan:

  • on haluttava, halu tehdä antaa energiaa. Toiveet ja haaveet sytyttävät eloon.
  • Läheisyys. Kaverit, ystävät, perhe.
  • Vapautuminen. Uupumuksesta toipumisessa on opittava ilmaisemaan negatiiviseksi ja positiiviseksi miellettyjä tunteitaan.
  • Tunteiden ja tarpeiden löytäminen. Jos uupunut haluaa toipua, hänen on löydettävä kadonneet tunteensa ja tarpeensa.
  • Aidon itsen etsiminen. On löydettävä oma sielunsa, ja elettävä kokonaisen minän kanssa, ei vain tuoda esiin puolikas minä.
  • Aggressio. Aggressiosta ihminen saa voimaa voittaa vaikeutensa, puolustautua, tehdä ratkaisuja ja toteuttaa toiveitaan. Aggressiivinen energia voi näkyä vihana. Sen torjuminen vie voimia eikä ole hyväksi, koska vihaisena ihminen saisi paljon aikaiseksi. ”Yksi ajatusmurha päivässä pitäisi lääkärin ja varsinkin psykiatrin loitolla”, Mattila kirjoittaa.
  • Autonomia. Oman tahdonvoiman säilyttäminen on tärkeää. Toteutanko itseäni vai muiden toiveita?
  • Uusi rooli. Uudistuminen auttaa uupuneisuudesta elpymiseen. Uudistuminen voi alkaa ajatuksista, mutta myös ulkoisesta olemuksesta. Esimerkiksi uudenlaisten vaatteiden hankkiminen voi vaikuttaa sisäiseen tunnemaailmaan.
  • Unet. On hyvä merkki, jos alkaa nähdä unia, joissa torjutut tunteet pääsevät esille.
  • Terapia. Jos yksin ei pääse asioiden kanssa eteenpäin voi olla hyvä hakeutua esim. psykoterapiaan.

Noh, mitä mulle sitten tuli mieleen tästä kaikesta? Mä olen ollut ihan ensin työuupunut ja sitten elämänuupunut. Jostain syystä olen kipuillut työni kanssa jo vuosia, ja sitten kotonakin alkoi kaikki käydä hankalaksi, lähinnä jaksamisen suhteen. Mä olen kyllä ollut ihan tolkuttoman väsynytkin, koska en ole vuosiin nukkunut kunnolla. Eli olen ollut myös fyysisesti väsynyt, ja oireillut fysiikan kautta paljon.

Olen sitä mieltä että kun saisin uneni kuntoon jaksaisin tehdä hommia muutoksen eteen enemmän. Siinä olen samaa mieltä molempien asiantuntijoiden kanssa, että asiat on käytävä kunnolla läpi. Mikä on uuvuttanut, miksi olen jättänyt tunteita ilmaisematta ja jemmannut tunteita sisääni.

Kuitenkin, vaikka unet saisi kuntoon, ja elämän muuten kuntoon, on myös sen kuormituksen muututtava. Työstä on pystyttävä karsimaan/ muuttamaan ne kaikista kuormittavimmat asiat. Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu.

Yksi tärkeä seikka on se, että vaikka työ olisi miten kivaa ja mukavaa, se rasittaa. Ja liika on aina liikaa, liikaan työntekoon uupuu uudelleen. Muun elämän pitäisi olla kilpailukykyistä työntekoon nähden, saat varmaan ajatuksesta kiinni?

Siispä, sen verran energiaa minkä työ syö, olisi tultava iltaisin ja viikonloppuisin takaisin jostain muusta kuin työstä tai siihen verrattavista asioista. Onko näin? Mun kohdalla ei ainakaan ole, mä rakastan kirjoittaa, postailla juttuja someen, suunnitella, rakentaa verkkokursseja yms. Eli tuo kaikki on tavallaan kyllä positiivista, mutta se ei tuo energiaa mulle.

Mistä sitä työn kuluttamaa energiaa saisi takaisin? Se tunteista puhuminen ja itsensä löytäminen, mun kohdalla psykoterapia, on ihan huippua omaa aikaa. Siinä joutuu puhumaan ja miettimään omia juttujaan, välillä tajuaa ihan hassuja juttuja omasta toiminnastaan. Vielä kun oppisi ilmaisemaan itsensä niin, että asiat eivät patoutuisi työssä tai muuallakaan. Sitä vaan joutuu miettimään mitä voi sanoa, mitä ei, jotta asiakassuhde tai yhteistyösuhde jatkuu. Ehkä nyrkkeily olisi mun juttu purkaa tunteita ja aggressioita, millä sä purat tunteita ja mahdollisia aggressioita?

Mulle energiaa tuo yksinolo, tässä vaiheessa kuntoutumista en saa edelleenkään energiaa kavereiden, ystävien tai tuttavien tapaamisesta. Mun super sosiaalinen työ vie kaiken jaksamisen siinä suhteessa. Yksinolo, niin etten ole edes perheen kanssa palauttaa parhaiten.

Luonnossa liikkuminen, jos se ei fyysisesti rasita liikaa, antaa työn kuluttamaa energiaa. Onni on asua metsässä, hiljaisuudessa, vailla ihmiskontakteja!

Sellaista mietin, että psykoterapian ollessa hankalasti saatavilla, myös työuupumukseen erikoistuneet valmentajat pystyvät asioita oivalluttamaan eteenpäin, toki valmennus ei ole terapiaa. Mutta dialogi toimii kuitenkin paremmin kuin monologi. Sen verran väliin mainosta.

Oletko sä miettinyt sun työn rasittavuutta, minkä verran työ syö energiaa ja minkä verran saat energiaa niistä työn ulkopuolella olevista mukavista asioista, vai syökö vapaa-aikakin sun energiaa? Miten sä jaksat sun energioilla? Siinä on sulle pohtimista hetkeksi. Jos jaksat ja haluat niin kommentoi ihmeessä ja kerron tuntemuksiasi!

Opiskelua, opiskelua ja vähän muutakin

Ihana muutama viikko opiskelua on takana ja nyt kolme opiskelun täyteistä päivää vielä edessä. Tässä iässä (45v.), tajuaa miten paljon helpompaa opiskelu on kuin nuorena. Kun rupeaa lukemaan ja keskittyy asiaan, niin se kiinnostava asia oikeasti jää sinne päähän. Muistan fysioterapeutiksi opiskelun ajoilta, miten en vaan millään pystynyt keskittymään 20 minuuttia pidempään, piti rytmittää lukemiset niin että väliaikoina sai pomppia turhat energiat pois. Nyt siihen kirjaan hautautuu niin, että huomaamattaan on ihan puutunut istumaan tuolissa, kun se vähän aikaa lukeminen onkin muuttunut tunnin tai kahden lukusessioksi. Kummallista tosiaankin!

Tammikuussa ilmoittauduin Helsingin avoimen yliopiston psykologian perusopintoihin, ja aloitin matkani persoonallisuuspsykologialla. 5 opintopistettä tulevat lukemalla ja tenttimällä. Yhteensä englannin kielisiä sivuja oli n.700 ja siihen sai kyllä kulumaan oikein hyvin aikaa. Tentti oli eilen, ja vahva oletus on, että läpi se menee. Ensi viikolla alkaa psykologian tutkimusmenetelmien pänttäys ja tentti on sitten toukokuun puolella.

Kun sain eilen tentin pois päiväjärjestyksestä, oli aika alkaa keskittymään tämän viikonlopun koulutukseen, eli Life Coach Academy Finlandin Life coach opintoihin. Tulossa on moduuli numero neljä, rakentava kommunikointi, tutustutaan mm. NVC (non-violent communication) -tekniikkaan. Innoissani olen viikonlopun opintoja aloittelemassa!

Meillä on tuohon Life Coach -opiskeluun liittyen tehtävänä harjoitusvalmennuksia. Yksilövalmennuksia ja yhteisö/ryhmävalmennuksia. Yksilövalmennukset alkavat olla tehty, ehkä vielä yhden valmennettavan voisin ilmaiseksi ottaa valmennukseen, neljästä viiteen kertaan juteltaisiin ja pohdittaisiin kuinka elämää voisi upgreidata. Jos sua kiinnostaa niin laita vaikka spostia.

Jotta elämä ei olisi pelkkää työtä ja opiskelua niin Espanjan kodin veroasiat vaativat käyntiä paikan päällä. Samalla pitää vedätyttää uusi internet-yhteys kotiin ja muutama muu asia hoitaa. Matkustaa aion taas hyvin varovaisesti, Suomesta mennessä koronatestin kautta ja Suomeen takaisin tullessa kolmen testin taktiikalla. Yksi Espanjassa, ja kaksi Suomessa. Vaikka rokotteen olenkin saanut niin turhia riskejä en aio ottaa. Espanjan kotona olen vielä vähemmän ihmisten kanssa tekemisissä kuin Suomessa, plus Espanjan ja varsinkin Torreviejan tilanne on huomattavasti Suomea parempi, joten turvallisempaan paikkaan olen menossa.

Kukkaköynnös meidän kotikadulta, Los Altosista.

On tuossa Espanjaan menossa takana myös se, että työuupumus alkaa taas nostaa päätään. Ajattelin että jos sen taltuttaisi reilun kahden viikon lomailulla. Yrittäjälle se ei ehkä ole se viisain vaihtoehto, mutta toisaalta taas pitkä sairausloma ei houkuta yhtään.

Työuupumuksesta toipumisessa on kyllä ongelmansa, toisina päivinä jaksaa, mutta suurimpana osana päivistä varsinkin aamut takkuaa isosti. Liikaa rasittuessa alkavat yöunet mennä, nyt on jo taas viikon verran ollut sitä aamuyöstä alkavaa heräilyä ja kellon kyttäämistä, että joko tässä pitää nousta ja lähteä liikenteeseen. Keho ja mieli kuormittuvat kyllä niin oudosti, ja tällaiselle melkoisen vilkkaalle ihmiselle tuo pysähtyminen ja itsensä kuuntelu on edelleen hankalaa. Sitä opetellessa on parempi pitää loma ja pysäyttää itsensä ihan oikeasti ennen kuin sydän alkaa taas rytyyttää.

Nyt on aika syödä hieman ja sitten istahtaa opiskelujen ääreen! Mukavaa perjantai -iltaa sinullekin, ihana ilma tänään, käy sä vaikka ulkoilemassa <3

-katja

Mikä ihmeen life coaching, miksi minä menisin life coachille, miksi tarvitsisin life coachia?

Onko kaikki päin persettä ja elämäs pelkkää erhettä. Voihan että koiratkin kintuille päästä eritettä. Ja vitutus kertoimet, on aivan valtoimet, kun on tukkakin sekaisin ja masentaa aamutoimet. Oot väärällä alalla, nouset väärällä jalalla, koko päivä täysin pihalla…” (1)

Niin, tuossahan se tiivistyy, elämä sekasin, koiratkin pissailee nilkoille, etkä tiedä miten pääsisit elämässä eteenpäin. Olet pohtinut ja pyöritellyt asioita mielessäsi, etkä keksi mitä elämässä muuttaa, jotta helpottaisi. Kaipaat muutosta, mutta et tiedä mistä alkaisit ja kaipaat tähän tukea.

”Ongelma” voi olla itsetunnossa, työpaikan ilmapiirissä, parisuhteessa, siinä ettei osaa sanoa ei. Onko sinun arkesi liian hektistä, tai edessä unelma mihin et osaa navigoida polkuasi, oikeastaan ongelma voi olla millä elämän alueella tahansa. Life coachingissa eli ratkaisukeskeisessä valmennuksessa pyritään valmentajan avulla löytämään valmennettavasta itsestään se vastaus ongelmaan.

Itse näen life coachingin satsauksena omaan hyvinvointiin. Samalla tavalla kuin fysiikkapuolella personal trainer, niin siellä mentaalipuolella sitten life coach. Nykyään ihmisten arki on hektistä ja arjen suorittamisen mukana häviää se tarkkuus tehdä asioita, ja nähdä uusia asioita, löytää ratkaisuja arjen pulmiin. Personal trainerin kanssa käydään sitä fysiikkaa läpi, haastetaan itseä kehittymään. Life coachin kanssa käydään mielessä liikkuvia asioita läpi ja haastetaan itseä kehittymään siellä mentaalipuolella. Ihmisessä riittää aina kehitettävää, en usko että kenenkään elämä ja arki on täysin mutkatonta. Ja jos itse ei jaksa asioita pohtia tai ajatus kiertää kehää niin life coachaus oon huippu juttu haastamaan ajatusmaailmaa!

Kun asiat ovat vielä näennäisen hyvin, töissä jaksaa käydä ja arkea pyörittää, mutta jokin arjessa hiertää, on se hetki jolloin life coachaus olisi kohdallaan, avuksi muutokseen. Sitten kun ollaan esim. pahasti työuupuneita tai jo siellä puolisosta eron partaalla, niin avuksi kannattaa ottaa lisäksi myös psykologi / psykoterapeutti. Toki, kun tarpeeksi ajoissa lähtee haastamaan itseään positiiviseen muutokseen, nuo hankalimmat ongelmat jäävät ehkä saavuttamatta! Life coachausta voidaan tehdä yksilöille, pariskunnille, tai yhteisöille.

Life coachauksen opiskelijana pääsen myös itse coachattavaksi. Olen huomannut, että sitä jää helposti pyörimään siihen vanhaan tuttuun ajatusmalliin, eikä tajua että jollain pienellä muutoksella asiat voisivat helpottua. Välillä muutoksen täyttyy olla isokin, jos ”ongelma” on iso, mutta suurin osa arjen ”ongelmista” ratkeaa pienillä muutoksilla.

Minun konkreettisena, erittäin positiivisena kokemuksena life coachauksessa oli sisälläni ollut vastaus kysymykseen, miksi muut perheessä eivät auta minua kotitöissä tarpeeksi. Opiskelija kollegani aikansa kyseli, kunnes tultiin päätelmään, että eihän muut perheenjäsenet pysty minun ajatuksiani lukemaan. Vastauksena ”ongelman” taklaamiseen oli avata suu ja pyytää apua. Voin sanoa että kannatti, meidän perheessä jakaantuu kotityöt tasaisemmin, ja silti kaikille jää aikaa touhuilla omiaan iltaisin. Siis minullekin jää aikaa!

Usein se oma hyvinvointi lähtee itsensä huomioimisella ja itsensä arvostamisella. Aina ei tarvitse tehdä muille hyvää ja muiden puolesta, vaan on tärkeää huolehtia myös itsestään. Jos raataa töissä, ja kotona, ja vapaaehtoishommissa ja ties missä muualla, urheilee ja on autokuski, niin ei ole ihme että ajaa itsensä piippuun. Esimerkiksi arjen järkeistämisessä life coachaus on hyvä apu.

Life coach tapaamisessa käytetään erilaisia harjoitteita, minkä avulla valmennettava pystyy näkemään ne elämänsä ”ongelmakohdat”, sen jälkeen lähdetään valmennuksen ja lisäharjoitusten keinoin miettimään vastausta ”ongelmiin”, sekä aikatauluttamaan tuleva toimintasuunnitelma.

Käytännössä valmennuksen avulla

  • kehität itsetuntemustasi ja opit hyödyntämään paremmin omia voimavarojasi
  • kirkastat tavoitteesi ja löydät polun kohti haluamaasi päämäärää
  • luot hyvinvointia itsellesi ja ympärillä oleville
  • saat lisää energiaa, itsevarmuutta ja onnellisuutta
  • opit johtamaan itseäsi päästämään irti sellaisesta mikä ei enää palvele sinua

Millaisissa jutuissa mm. kääntyä life coachin puoleen?

  • arjen hallinta / kaaoksen selättäminen
  • nuoren uravalinta tai opiskeluun motivointi
  • työhyvinvoinnin lisääminen
  • työn muuttaminen / työpaikan vaihdos
  • itsensä kehittäminen
  • onnellisemman itsensä etsiminen

Oikeastaan life coachaukseen voi tulla melkein aiheen kuin aiheen kanssa, ja vaikka aihetta ei mielessä olisikaan kirkkaana, niin ihan varmasti löydämme aiheen mitä alkaa työstää ja minkä ratkaisu palvelee positiivisesti sinua arjessa! Tai jos sinulla on useampia aiheita niin katsotaan sellainen valmennusta johtava asia, minkä alle ne pienemmät osaset menevät. Joka tapauksessa life coachauksen avulla saadaan sinua itseäsi kehitettyä onnellisemmaksi.

Älä peitä mun aurinkoo, säteitä tapa varjollasi, älä kitinälläsi pilaa päivää nousevaa..…”.(1)

Ei anneta niiden arjen ”ongelmien” peittää aurinkoa meiltä, niihin ongelmiin löytyy vastaukset sinun sisältäsi <3

-katja

Lähteet:

1. Älä peitä mun aurinkoo, Reino Nordin (Klamydia)

Life coaching – ratkaisukeskeinen valmentaminen

Mitä tämän sanahirviön takana on? Se oli ainakin minun ensimmäinen ajatus, kun törmäsin koulutukseen. Toki olin etsiskellyt mentaalipuolen valmentajan koulutuksia, mutta tämä herätti heti mielenkiinnon.

”Coaching on ajatuksia herättävä ja luova yhteistyösuhde, jonka tavoitteena on inspiroida asiakasta hyödyntämään kokonaisvaltaisesti henkilökohtainen ja ammatillinen potentiaalinsa” – International Coach Federation (ICF)

Coaching ei siis ole terapiaa, ei konsultoimista eikä opettamista vaan valmentamista, kohti selkeämpiä ja kirkkaampia ajatuksia ja tavoitteita. Se auttaa löytämään strategioita tavoitteiden saavuttamiseksi. Prosessin tuloksellisuus perustuu omiin oivalluksiin, vastuun ottamiseen, toiminnallisuuteen, ja toiminnan ylläpitoon yhdessä coachin tukemana.

ICF:n tutkimuksen mukaan valmennuksessa olleista

– 80% paransi itseluottamustaan

– 72% paransi kommunikointitaitojaan

– 57% paransi ajanhallinnan taitojaan

Käytännössä voisi siis ajatella että, on asiakkaalla sitten kotiin, parisuhteeseen, ystävyyteen, työhön, kouluun tms. liittyvä ongelma, niin coachaamalla saadaan asiakas itse oivaltamaan mitkä olisivat ongelmaan ratkaisuvaihtoehdot, autetaan suunnittelemaan toteutus ja jälkikäteen kysellään tuloksia. Näinhän se menee urheilussakin!

Itse voisin ajatella ongelmakseni helposti tuon ajanhallinnan, tai kommunikointitaitoni. Ajanhallinnassa minulla on suuria ongelmia, kuvittelen tekeväni asioita kuin robotti tietyssä aikataulussa, ja eihän se oikeasti niin mene. Minun työpäiväni venyvät venymistään, koska työt on hoidettava, vaikka aikataulu lirittäisikin. Kommunikointitaidot sitten, kai niissä kaikilla olisi paranneltavaa, minä ainakin päästelen välillä sammakoita suustani, eivätkä ihmiset aina ymmärrä, loukkaantuvatkin vielä. Toki tässä kohtaa vetoan myös savolaisuuteeni, asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia kuin niiden olettaisi olevan!

Mitä sinä luulet? Voisitko hyötyä ratkaisukeskeisestä valmennuksesta? Onko sinulla solmukohtia elämässä, mistä et pääse eteenpäin? Tai joku huippu idea, missä tarvitsisit kannustusta ja jonkun haastamaan idean kehittelyssä eteenpäin. Jos näin on niin minä suosittelen kokeilemaan ratkaisukeskeistä valmennusta.

Life coaching on parhaimmillaan:

– onnistumista

– jaloilleen nousemista

– irtipäästämistä

– voimaannuttavaa

Jos ja kun kiinnostuit niin ota yhteyttä ja sovitaan aika! Voidaan ottaa etäyhteys eli välimatka ei estä coachingia.