Viime postauksesta on vierähtänyt aikaa. Vuosi 2022 on kulunut pitkälti itsetutkiskelun merkeissä, siinä mitä mun mieli ja mun keho jaksaa, ja kuinka sitä jaksamista toteuttaisi.
Keväällä matkailin kolme viikkoa autolla Euroopassa, tarvitsin ihan totaalisen irtioton kaikesta, mutta varsinkin työstä. Reilun viikon ajelin Ruotsi – Tanska – Saksa – Hollanti – Belgia – Ranska – Andorra – Espanjan koti reittiä meidän villakoira Maxin kanssa. Oli aivan mahtava saada olla yksin ja omissa mietteissään, kuunnella kirjoja ja lenkkeillä päivittäin vaihtuvissa maisemissa Maxin kanssa.
Viikon olin Espanjan kodissa, missä mun vanhemmatkin olivat. Ja sitten paluumatkalla mun vanhemmat olivat mukana. Hei eivät olleet aiemmin ajelleet Euroopassa joten reitti meni niin että päästiin sellaisiin paikkoihin missä he olivat halunneet joskus käydä. Espanja – Ranska – Italia – Sveitsi – Liechtenstein – Itävalta – Saksa – Tanska – Ruotsi.
Suomeen pääsin äitienpäivänä ja siitä rypistin tehdä töitä viisi viikkoa vauhdikkaasti. Kesäkuussa päädyin mukaan RAAM – kisaan suomalaisen pyöräilijän mukana, Los Angelesista Annapolisiin. Kisa meni pyöräilijältä penkin alle, ja loppujen lopuksi päädyttiin matkaamaan autolla läpi Amerikan mantereen. Olipahan reissu, tietää jatkossa millaisia ihmisiä vältellä!
Heinäkuussa tein töitä kolme viikkoa, kunnes tuli taas totaalistoppi. Ei jaksanut mitään, keho oli taas hurjassa ylirasitustilassa, uniongelmat ja rytmihäiriöt oli palanneet parin vuoden tauon jälkeen. Pari kuukautta meni hyvin pienellä määrällä töitä, miettien sitä mitä oikeasti pitää tehdä, että jaksaa työelämässä vielä yli 20 vuotta.
No mitä teen? Jatkan kaksi päivää viikossa Kelan vaikeavammaisten fysioterapiaa, haaveissa on alkaa tehdä toiset kaksi päivää viikossa työterveyttä, ja jos hyvin käy alkavat myös työn ohessa tapahtuvat opiskelut ensi vuoden puolella. Tästä kaikesta lisää pian, nyt vielä paljon palloja ilmassa.
Sen olen tajunnut tämän vuoden aikana taas kantapään kautta, että jos mikään ei muutu työelämässä, niin en jaksa arkeakaan. Ja jos arki ei suju, ei suju oikein mikään. Mitä muuta olen oppinut, on se oman innostumisen osittainen suitsiminen, melkein ehdin ajatellakin asioita ennen kuin lupaudun johonkin. Ja hei, oon monta kertaa sanonut ei kivoillekin jutuille.
Sellaista tänne kuuluu. Olisipa kiva kuulla mitä teille lukijoille kuuluu?!? Miten vuosi on mennyt? Oletko jaksanut arjessa ja työssä? Mitä uutta kivaa tai ei niin kivaa on tullut eteen?
Mä yritän taas kirjoitella tänne jotain ihan asiaakin pian, kunhan vähän saan vielä ajatuksiani kasattua <3
Olen jo pitkään pyöritellyt hyvinvointiretriitin järjestämistä päässäni, nyt kun meillä on asunto Espanjassa, alkavat palaset loksahdella hiljalleen paikoilleen.
Tarkoitus on järjestää rento ja palauttava viiden yön retriitti Torreviejassa, Alicantessa. Aikataulu on vielä avoin koronatilanteen takia.
Tavoitteena on saada osallistujat unohtamaan arki, pitämään huoli kehosta ja mielestä muutaman päivän, saada stressi unohtumaan ainakin matkan ajaksi.
Millä spekseillä minä nyt sitten olisin pystyväinen järjestämään matkan? Minä olen ollut nuoruudessani Yhdysvalloissa, itä-rannikolla, isolla lastenleirillä kaksi kesää ohjaajana. Lapsia oli leirillä viikoittain n.200-300, eri leiriohjelmia n. 10 erilaista leiriä /viikko.
Kolmannen kesän olin koordinaattorina ja vastuussa urheiluleireistä, niiden aikatauluttamisesta, muonituksesta, siirtämisestä paikasta A paikkaan B, mitä nyt leiriin kuului. Minun vastuulla olivat esim. purjehdusleiri (minulla oli oma moottorivene koko kesän käytössä), urheiluleiri, ratsastusleiri, white water rafting leiri ja muutama muu leiri. Leirejä oli useampi joka viikolla, ja kiirettä piti. Nautin kuitenkin työnteosta tuolloin ehkä enemmän kuin koskaan.
Nykyisessä työssä aikataulutan, hoidan ihmisten asioita siinä samalla kuin teen fysioterapiaa. Mutta siitä puuttuu se joku, ehkä se ”seikkailu”, jännitys ja tekemisen riemu. Asioiden muuttuminen lennossa.
Nyt minulla olisi taas mahdollisuus samaan, kuin nuorempana. Matka olisi aikuisille, rentoa tekemistä, lepäämistä ja palautumista arjesta. Itselle asia kuulostaa kokeilemisen arvoiselta, koska jos ei kokeile, ei voi oppiakaan, eikä tietää oliko idea hyvä.
Hyvinvointiretriittiin osallistujat ostavat itse lennot ja hankkivat matkavakuutuksen. Ruokailut ovat omakustanteisia. Hoidot kauneushoitolassa tai hieronta omakustanteiset (suomeksi).
Hintaan kuulu kyydit Espanjassa, aamiaiset, ohjelma, sup-lautojen vuokra ja suppailun opetus (englanniksi).
Pääpiirteissään matka menisi näin:
Matkapäivä 1. :
matkalaiset saapuvat Alicanteen, josta haen heidät autolla, majoittautumaan ennalta suositeltuun/suositetuihin majoituksiin.
tutustuminen, Torreviejan ja ympäristön esittelyä klo 18
illallinen klo 20
Matkapäivä 2. :
kehonpainoreeni rannalla klo 10
”luento” stressistä, levosta ja palautumisesta, sekä hieman omien ajatusmallien ravistelua rannalla klo 10.45 – 11.45
omatoiminen lounas
vapaaehtoinen retki Suolajärville klo 14
tutustuminen Torreviejan rantapaseoon klo 18 ->
illallinen klo 20
Matkapäivä 3. :
lähtö kevyelle vaellukselle klo 9
automatkalla kevyttä jutustelua asenteista ja ajatusmalleista, miten ne ohjaavat meidän toimintaa
lounas matkan varrella
paluu majoitukseen klo 15/16
kehonhuolto- ja liikkuvuustreeni klo 17
omatoiminen illallinen
Matkapäivä 4. :
suppaamaan Välimereen klo 10 – 11
rannalla oloa
omatoiminen lounas
ostoksille Zenia Boulevardille -> 16
yhteinen illallinen klo 20
Matkapäivä 5. :
aamujooga rannalla klo 9
lounas omatoimisesti
kauneushoitola / hieronta klo 14 – >
matkan yhteenveto klo 19
illallinen klo 20
Matkapäivä 6. :
aamiainen yhdessä klo 9
kotimatkalle aikataulujen mukaisesti
Pidätän oikeuden muuttaa aikataulua.
Matkan hinta:
Lentojen hinta riippuu siitä miten Alicanteen lentää. KLM lentää pompulla Amsterdamin kautta ja edestakaisten lentojen hinta vaihtelee 150 euron molemmin puolin. Finnair lentää suoraan Alicanteen. Suorien lentojen hinnat alkavat 200 euroa ->€(meno-paluu). Koronapandemian aikana varmin lentoyhtiö on ollut KLM, mikä on lentänyt lähes koko ajan Alicanteen ja ihan aikataulussaan. Lentoja, joista voitte valita on melko varmasti kaksi, toinen mikä on jo päivällä Alicantessa ja toinen joka on Alicantessa illalla. Tulen hakemaan kentältä siis kaksi kertaa päivän aikana, matkaan menee n.45min suuntaansa, ja minua on vain yksi paikalla, siksi tälläinen rajaaminen nyt pilotissa.
Majoitus Villassa, jossa oma uima-allas ja huoneet jokaiselle, tai kaverin kanssa yhteinen huone.
Kauneushoitola käynnit ja hieronta järjestetään suomalaisten yhteistyökumppaneiden avulla. Espanjalaisilla hinnoilla.
Mahdollisuus ratkaisukeskeiseen valmennukseen ryhmässä tai yksin. Mahdollisuus fysioterapiaan.
Hinta 845€/osallistuja (kaverin kanssa -50€ molemmilta eli 795€/osallistuja) Tämä sisältää siis lentokenttäkuljetuksen, (jos tulet suositetulla lennolla), aamiaiset, retkille kuljetuksen, ohjatun ohjelman, sekä suppailun.
SIIRTYNYT KEVÄÄLLE 2022.
Varausmaksu 200€ viikon sisällä ilmoittautumisesta. Loppumaksu yhdessä tai kahdessa erässä 31.8. ja 30.9.2021. Matkan mahdollisesti koronan takia peruuntuessa maksu täytenä takaisin. Muihin peruutuksiin lääkärintodistus. Peruutuksen sattuessa 1.10. jälkeen ilman lääkärintodistusta, jää varausmaksu matkanjärjestäjälle.
No, en muuten luvannut. Useasti tammikuussa olen alkanut laihduttamaan tiukasti, maaliskuun loppuun mennessä on tippunut 6-10 kiloa ja olo on hyvä, joskin uupunut. Sitten kevään sairastelen, ja kesällä alan kerätä painoa takaisin, niin että on taas tammikuussa laihdutettavaa. Kuulostaako yhtään tutulta? Tai vaikka ei kuulosta, niin teetkö ”elämäntapamuutoksia” parin kuukauden ajan, kunnes solahdat vanhaan ja tuttuun?
Tässä kehoani ja mieltäni parannellessa, olen tajunnut miten hirveän koville olen kehoni laittanut. Entä sinä? Oletko koskaan oikeasti miettinyt, mitä nuo vauhdikkaat painonpudotukset ja hurjat urheiluspurtit tekevät keholle? Siis kyllä, ilman muuta tekevät hyvääkin kun paino tippuu ja kunto nousee! Pikalaihdutukset kuitenkin stressaavat kehoa ja mieltä, hormonitoiminta muuttuu, samoin kehon stressitaso. Keho on kovilla, unta hankala saada, kortisolitasot koholla ja paino pysyy vaan samassa, painonpudotus jumittaa, joten vedetään vähän kierroksia lisää. Omalla kohdallani, olen nyt päätynyt lopputulokseen, että oikeasti tässä on mentävä sellaisilla pienillä muutoksilla, mitkä pystyy sitten pitämään yllä jatkossakin. En edes puhu elämäntapojen muutoksista, vaan sellaisista elämäntapojen pikku viilaamisista.
Ruokarytmi
Yksi elämäntapojen viilaamisen kohde minulla on ruokailu, ei ne määrät, eikä laatu vaan aikataulutus. Millainen ruokarytmi sinulla on? Syötkö kunnon aamupalan, ja lounaan joka on tarpeeksi kaloripitoinen? Entä syötkö lounaan ja päivällisen välissä välipalaa? Millainen iltapalasi on vai onko sitä?
Kaikilla ruokailuilla on tarkoituksensa. Aamupala pitäisi olla riittävän runsas pitämään nälän loitolla sinne lounaaseen saakka, lounas tulisi olla riittävä, mutta ei liian tuhti. Välipala pitää taas nälän päivälliseen ja kevyt iltapala auttaa sinut uneen.
Patrick Borg kertoi hyvän nyrkkisäännön eräässä koulutuksessa, jonka kävin aikoja sitten. Päivän kaloreista pitäisi olla syötynä puolet puolessa välissä valveillaolo aikaasi. Käytännössä siis, jos heräät klo 7 aamulla ja menet illalla klo 22 nukkumaan, pitäisi päivän kaloreista olla puolet syötynä klo 14.30. Mikä taas tarkoittaa että aamupala, lounas ja välipala kattavat yli puolet päivän kaloreista. Näin saadaan iltasyöpöttely, ainakin nälän osalta hallintaan.
Miten on? Syötkö tarpeeksi päivällä? Minun on myönnettävä että varsinkin viikonloppuisin ruokarytmini menee sekaisin, ja sitten taas viikolla töissä syön liian vähän. Onnea on, että olen ihminen, joka tarvitsee kunnon aamupalan päästäkseen liikenteeseen. Mutta täällä nousee käsi ylös iltasyöpöttelylle, varsinkin niinä päivinä kun päivällä en ole syönyt tarpeeksi, ihan kaikki syötävä kelpaa.
Jos ruokarytmi on kohdallaan ja silti illalla syöpötyttää, niin sitten kannattaa tarkastaa mistä ruuan energia tulee. Naisilla energiansaanti pitäisi olla 1800 – 2400 kcal, miehillä 2200 – 2800 kcal, riippuen työstä mitä tekee. Nuo kalorit pitäisi jakaantua niin että
10 – 20% on proteiineja
40 – 60% on hiilihydraatteja
25-40% on rasvaa
Rasvaa tarvitsee oikeasti olla tuo 25%, jotta nälkää saa pidettyä poissa, ja jotta aivot toimivat kunnolla. Hiilihydraateista 30% pitäisi olla kuituja, ne pitävät myös nälkää. Eikä proteiinin merkitystäkään kannata väheksyä, sekin pitää nälkää loitolla. Ehkä tyhjimpiä kaloreita ovat ne sokerista, ja valkoisesta jauhosta saatavat kalorit, ne rasittavat kehoa myös hiljaista tulehdustilaa ylläpitämällä.
Patrick Borgin ohjeistus iltasyöpöttelyyn / tunnesyöpöttelyyn:
syö tarpeeksi
syö kunnolla ja päivällä
kiinnitä huomio ruuan laatuun
kieltätyminen ja kontrolli vievät ”hunningolle”
Laadukasta ruokaa (tulehdusta hillitsevä ruokavalio)
Länsimainen ruokavalio ylläpitää helposti kehossa matala-asteista tulehdusta. Pienillä fiksauksilla saisi ruokavaliosta paremman.
Suomalainen lautasmalli on hyvä pohja ruokailulle, kun siihen yhdistää sen että kasvikset ja marjat ovat mahdollisimman monen värisiä niin ruuasta saa vitamiinejakin. Ruokaa voi sen verran hifistellä että katsoo ruokarasvojen olevan hyviä rasvoja, jokainen voi itse googlettaa itselleen omiin arvoihin ja terveyteensä sopivat rasvat. Itse suosin oliiviöljyä, avokadoa, ja siemeniä rasvanlähteenä. Muita hyviä rasvanlähteitä ovat rypsiöljy, voi, pähkinät. Kaikkien ruoka-aineiden kanssa on kuitenkin muistettava oma keho, allergiat, kohonnut kolesteroli, ja jo olemassa olevat tulehdukselliset sairaudet. Eli kannattaa tarkkaan miettiä, mitä pystyy käyttämään.
Allergikkona, atoopikkona, astmaatikkona, minun on mietittävä aika paljon ruokavaliotani, ja pyrin syömään tulehdusta hillitsevän ruokavalion mukaan. Joudun välttelemään gluteenia, joka siis ylläpitää tulehdusta, eli syön lähinnä puhdasta kauraleipää. Maitotuotteita en suoranaisesti välttele, mutta käytän mahdollisimman vähän, koska nekin on mainittu tulehdusta ylläpitävänä. Syön lähinnä juustoja, joskus harvoin rahkaa. Ruokavaliossani on paljon kaiken värisiä kasviksia, pinaatti, parsakaali, porkkana ja sipulit ovat hyviä. Kala olisi hyvä tulehdusta hillitsevään ruokavalioon, itse en allergikkona sitä pysty syömään, mutta muille suosittelen! Riista tai vapaana laiduntanut liha hyvä, koska se sisältää omega-3 enemmän kuin viljalla ruokittu liha. Hyvät rasvat hillitsevät tulehdusta, niitä jo tuolla yllä. Mausteista mainittakooon valkosipuli, cayannepippuri, inkivääri ja kurkuma tulehdusta hillitsevinä.
Yhtenä toimenpiteenä sen suhteen missä ravitsemuksellisesti mennään ja missä tilassa kehoni on tulehduksen kanssa, käyn vuosittain tarkastamassa tilanteen verikokeissa. Mittautan mm. raudan, ferritiinin, d-vitamiinin, magnesiumin, ja b-vitamiinin, jotta tiedän mitä tarvitsen lisää purkista. Ja jotta tiedän missä mennään kehon hiljaisen tulehduksen suhteen. Minulla muhii siis tulehdus kehossa koko ajan ja mm. d-vitamiini taso on jatkuvasta d-vitamiinin käytöstä huolimatta alle raja-arvojen.
Suosittelen muillekin mittauksia, siten tietää missä keho menee. Väsymykseen, voimattomuuteen, painon junnaamiseen voi olla siis monta syytä. Jos kehossa on matala-asteista tulehdusta niin, tulehdusta hillitseviä ravintolisiä ovat mm. d-vitamiini, seleeni, sinkki, c-vitamiini, omega-3 rasvahapot, b-vitamiinit. Näiden kanssa kuitenkin taas tarkkana, ota selvää mitä tarvitset, mitä siedät ja tarvitsetko varmasti!
Ruokailun suhteen selvät sävelet
Minun pikkuviilaukset ovat siis ruokarytmi ja ruuan laatu. Ehditkö sinä tätä artikkelia lukiessasi miettiä, mitkä olisivat sinun pikku viilaukset, vai onko ruokailusi kohdillaan? Ruualla pystyy tekemään isoja muutoksia päivään. Energiatasot pysyvät ruuan avulla kohdillaan, jos ruokarytmi on hyvä. Mielen ailahteluja ei tule niin paljon, kun muistat syödä ja verensokeri pysyy tasaisena. Olosi pysyy kaiken kaikkiaan parempana kun ruokailut ovat kohdallaan. Haastankin sinut nyt miettimään, pystyisitkö tekemään jotain ruokailujesi suhteen, millä pystyisit parantamaan myös elämäsi laatua?
Ruokailun ollessa kunnossa onkin seuraavana sitten stressi ja sen vaikutus terveyteen. Siitä lisää seuraavassa artikkelissa!
-katja
p.s. ruokarytmin muutoksella paino on lähtenyt putoamaan, vaikka se ei tärkein juttu muutoksessa ollutkaan 😉
Työuupumus, burnout, masennus, mielen horjuminen, mitä kaikkia nimityksiä sitä käytetään kun ihminen uupuu. Uupumuksen oireet voivat vaihdella kovasti ihmisten välillä. Toiset väsyvät niin, ettei elämä ole muuta kuin selviämistä itkien päivästä toiseen, ei jaksa kotia, ei työtä, ei puolisoa, ei lapsia, ei mitään oman minuutensa ulkopuolelta. Toiset painavat täysillä niin pitkään että kroppa romahtaa, nivelet ja lihakset kipuilevat, päätä särkee, mahaan sattuu, on rytmihäiriöitä, kroppa yrittää sanoa että: ”Pysähdy nyt, hyvä ihminen, ennen kuin on liian myöhäistä”.
Itse olin se ihminen, jonka kroppa pysäytti, tai kyllä kaikki itkettikin. Suurimmat oireet olivat kuitenkin iltaisin norsu istumassa rinnan päällä, eikä henkeä meinannut saada, myös rytmihäiriöt pitkin päivää tulivat tutuiksi. Väsymys ja nivelkivut, olivat kuuluneet jos pari vuotta elämään ennen kuin pysähdyin. Nukahtamisen vaikeudet, unessa pysymisen vaikeudet, aamuyön valvotut tunnit, you name it!
Monen polku vie alussa työterveyteen, työterveyshoitajalle, lääkärille, ehkä jopa psykologille. Ystävien tarinoita kuunnellessa tuntuu, että avunsaanti työterveydestä ei ole aina helppo polku. Väsynyttä ja masentunutta ei välttämättä oteta tosissaan, vaan joudut vakuuttelemaan sitä, kuinka huonosti asiasi ovat. Toki ihmisillä on myös hyviä kokemuksia työterveydenhuollosta.
Minä hankin apuni eri polkua koska yksinyrittäjänä minulla ei ole työterveyttä. Vakuutukset onneksi on. Menin omalle luottolääkärilleni, joka antoi alkuun sairauslomaa kuukauden verran. Siitä jatkoin psykiatrin pakeille, jonka kanssa ollaan uupumusta ja masennusta hoidettu lääkkein. Psykologia olen tavannut kolmen, neljän viikon välein. Kaikki on sujunut hyvin, apua olen kokenut saavani.
On polkusi mikä tahansa, ole heti alkuvaiheessa tiukka siitä, että sinun kuuluu saada levätä, sinun kuuluu saada keskusteluapua, sinua ei voi jättää yksin ongelmiesi kanssa, koska niillä on taipumus paisua paisumistaan.
Yksi neuvo, jonka olen kaikilta lääkäreiltä sekä terapeuteilta saanut on ollut, ”Tee sitä mikä tuo sinulle iloa, sitä mistä tykkäät, sen mukaan mitä jaksat”.
Voimaantuminen
Alussa oli ihan työn takana päästä liikkeelle edes koiran kanssa, varttikin oli jo hyvä lenkki. Tähän todettakoon että rakastan liikkumista lähes kaikissa muodoissa. Kummasti mielen järkkyminen muuttaa ihmistä, sohvan pohja kutsui kovaa. Kun mieli alkoi sitten hieman kirkastua, aloin liikkua enemmän, toki siihen meni useampi viikko, jopa kuukausi, mutta lenkit pitenivät ja maisemat vaihtuivat. Oikeasti, se mitä olet aiemmin tykännyt tehdä, tekee sinulle edelleen hyvää!
Antaisin sinulle neuvon, jos haluat sen vastaanottaa, älä yritä parantua liikaaja liian nopeasti. Jos olet uupunut koska suoritat työtäsi, elämääsi, vapaa-aikaasi, niin tiedät itsekin että suorittaminen ei edesauta paranemistasi. Yritä päästää suorittamisesta irti. Helpommin sanottu kuin tehty! Kuitenkin paranemisprosessissa sinun on muutettava käyttäytymismallejasi. On luultavasti ihan järkyttävän vaikea luopua siitä suorittavasta minästä, koska suorittaja on kasvanut sinuun kiinni. Suorittaminen määrittää sinua, luultavasti mietit, millainen olen, kelpaanko muille, hyväksyvätkö muut minut sillä, että aina autan muita, ennen kuin itseäni, jätän itseni ja hyvinvointini huomioimatta. Olenko tottunut saamaan kehuja ja hyvän mielen itselleni sillä suorittamisella. Suorittaja suorittaa elämäänsä ja unohtaa itsensä siinä sivussa. Kuitenkin Sinun pitäisi olla se tärkein ihminen sinun elämässäsi. Kun pidät itsestäsi huolta, jaksat sitten paremmin pitää huolta myös muista.
Kolahtaako yhtään? Minä luulen, että koronapandemian aiheuttama työn, ja elämän epävarmuus, on saanut monen vahvan, herkän, suorittajan mielen järkkymään. Moni meistä tuntuu olevan samassa tilanteessa. Sinä, joka olet voimaantumisen alkutaipaleella, ole kärsivällinen, ole itsekäs, ota aikaa itsellesi. Jos jaksat nousta sohvalta, nouse ja tee sitä mitä I-T-S-E haluat, älä kysele mitä muut haluavat. Ja juu, perhe ei pärjää, töissä eivät pärjää…… kyllä he pärjäävät, ihan varmasti he pärjäävät, eivät ehkä samalla tavalla kuin sinun toimiessa, mutta eri tavalla, omalla tavallaan.
Mistä tekemisestä sinä nautit?Mikä voimaannuttaisi sinua?
* Musiikki – silloin laula ja tanssi! Jos et vielä pysty siihen, laita kuulokkeet päähän ja ota oma tilasi ja kuuntele musiikkia
* Taide – maalaa, muovaa, veistä tai käy näyttelyissä, ota omaa aikaa! Moni taidemuseo on järjestänyt nyt virtuaaliopastuksia, aivan mahtavia sellaisia! Tässä linkissä useampi virtuaalikierros, ympäri maailmaa taidetta netissä.
* Liikunta – kävele, käy uimassa, pyöräile, mikä onkaan sinun lajisi. Jos olet aktiiviurheilija kannattaa kuitenkin jättää väliin korkeasykkeiset treenit, keho tarvitsee palautumista ja lepoa. Matalasykkeinen liikunta on taas todella suositeltavaa.
* Luonto – katsele kiikareilla lintuja, kävele meren tai järven rantaan, kuuntele luonnon ääniä. Metsä tutkistusti laskee sykettä. Eli sinun kierroksilla käyvä kroppasi kiittää luonnossa olemisesta. Tässä artikkelissa lisää luettavaa metsän vaikutuksesta ihmisen mieleen, Metsä elvyttää mielen tehokkaasti.
* Matkailu – koronapandemian aikana ulkomaanmatkailu on ollut hankalaa, mutta myös Suomessa matkailu on rentouttavaa, kunhan ei vaan aikatauluta liikaa. Itse olen yhdistänyt luonnon ja matkailun ja sairausloman aikana käynyt vaeltamassa pieniä päivävaelluksia useassa kansallispuistossa. Ei aikataulua – ei kiirettä – eväät – seuraa niin halutessaan – luonto – raikas ilma – ihan täydellistä! Linkissä mahdollisuuksia käydä turvallisesti maailmalla, Matkalle korona-aikaan?
* Lukeminen – kansien välissä avautuu joka kerta uusi maailma! Lukeminen tai kirjojen kuuntelu on tehty nykyään todella helpoksi erilaisten applikaatioiden avulla. Kirjastot ovat kullan arvoisia heille, ketkä haluavat tuntea kirjan lehdet sormissaan ja lukea vanhaan hyvään tapaan. Lukeminen ja kirjojen kuuntelu tarjoavat sinulle ”pakopaikan todellisuudesta”.
* Rentoutuminen – erilaiset rentoutukset, mindfulness – harjoitteet, jooga, syvävenytykset, ovat mahtava tapa pysäyttää kroppa ja mieli edes hetkeksi. Oma suosikki juttuni on iltaisin nukkumaan mennessä laittaa päälle rentoutus, välillä nukahdan jo kesken rentoutuksen, välillä vasta rentoutuksen jälkeen. Joka tapauksessa nopeammin kuin aiemmin iltaisin. Suosikki applikaationi on Insight Timer, joka on ilmainen tiettyyn rajaan asti.
Onko sulla joku muu suosikkijuttu millä sinä rentoudut? Sellainen juttu millä saat aivot narikkaan.
Takaisin työelämään
Milloin olet valmis takaisin töihin? Pystytkö palaamaan töihin samalla intensiteetillä kuin aiemmin? Pystytkö palaamaan samaan työpaikkaan? Näitä jokainen joutuu miettimään siinä vaiheessa kun aivot ja kroppa alkavat olla palautuneet pahimmasta.
Miettimisessä avuksi voivat olla kysymykset kuten,
– Mikä sinut uuvutti? (Työ, työympäristö, työkaverit vai perhe, koti, vapaa-aika?)
– Minkä asian haluaisit olevan toisin tulevaisuudessa?
– Miten sinun tulisi edetä?
– Mikä pidättelee sinua?
– Mikä tekee sinut onnelliseksi?
– Kuka päättää sinun tulevaisuudestasi?
– Millaista elämäsi on muutoksen tapahduttua?
Kun olet vastannut näihin kysymyksiin, olet astetta pidemmällä pohdinnoissasi mitä tehdä tulevaisuudessa, että voit paremmin ja jaksat työelämää.
Kysymyksien lisäksi apuna voi käyttää erilaisia kartoituksia. Tulevaisuuden ja omien voimavarojen kartoittamisessa avuksi kannattaa miettiä esimerkiksi miten tyytyväinen olet alla oleviin elämäsi osa-alueisiin asteikolla 1-10:
Itsetunto
Ihmissuhteet
Parisuhde
Perhe
Työ ja ura
Koti ja ympäristö
Raha ja vauraus
Hyvinvointi ja terveys
Ajan hallinta
Jos löydät selvästi heikomman osa-alueen, kannattaa miettiä millä tilannetta voisi korjata. Jos tarvitset apua tavoitteen kirkastamisessa ja eteenpäin viemisessä, voit saada apua ammattilaiselta. Tälläisissä asioissa sinua voi auttaa ratkaisukeskeinen valmentaja. Jos ongelma on suurempi kuin tavoitteen ja elämänsuunnan hahmottaminen kannattaa hakea apua psykologilta tai psykoterapeutilta.
Jokaisen palautumisen ja toipumisen vauhti on erilainen, siihen vaikuttaa pitkälti myös se kuinka pitkän ajan kuluessa olet kuormaasi kerännyt. Toiset pystyvät palaamaan töihin piankin, jo muutaman viikon jälkeen. Toiset vaativat pitkän ajan, saattaa olla että kuukaudet vierivät, jopa vuodet. Tärkeää on kuitenkin muistaa että mitä pidemmälle töihin ja normaaliin elämään palaaminen siirtyy, sitä vaikeampaa se luultavasti on.
Mieti siis mitä haluat elämältäsi, lähdetkö takaisin samaan vanhaan, teet sitä niin että kuuntelet itseäsi, VAI tutkitko itseäsi, mietit mistä innostut, voisiko se olla uusi suuntasi? Jos haluat tehdä sitä mikä innostaa sinua ja kiinnostaa sinua, opit taidot siihen varmasti.
Kysynkin sinulta, mikä olisi valintasi? Tuttu ja turvallinen, uusi ja epävarma, vai niiden yhdistelmä?
Mitä tämän sanahirviön takana on? Se oli ainakin minun ensimmäinen ajatus, kun törmäsin koulutukseen. Toki olin etsiskellyt mentaalipuolen valmentajan koulutuksia, mutta tämä herätti heti mielenkiinnon.
”Coaching on ajatuksia herättävä ja luova yhteistyösuhde, jonka tavoitteena on inspiroida asiakasta hyödyntämään kokonaisvaltaisesti henkilökohtainen ja ammatillinen potentiaalinsa” – International Coach Federation (ICF)
Coaching ei siis ole terapiaa, ei konsultoimista eikä opettamista vaan valmentamista, kohti selkeämpiä ja kirkkaampia ajatuksia ja tavoitteita. Se auttaa löytämään strategioita tavoitteiden saavuttamiseksi. Prosessin tuloksellisuus perustuu omiin oivalluksiin, vastuun ottamiseen, toiminnallisuuteen, ja toiminnan ylläpitoon yhdessä coachin tukemana.
ICF:n tutkimuksen mukaan valmennuksessa olleista
– 80% paransi itseluottamustaan
– 72% paransi kommunikointitaitojaan
– 57% paransi ajanhallinnan taitojaan
Käytännössä voisi siis ajatella että, on asiakkaalla sitten kotiin, parisuhteeseen, ystävyyteen, työhön, kouluun tms. liittyvä ongelma, niin coachaamalla saadaan asiakas itse oivaltamaan mitkä olisivat ongelmaan ratkaisuvaihtoehdot, autetaan suunnittelemaan toteutus ja jälkikäteen kysellään tuloksia. Näinhän se menee urheilussakin!
Itse voisin ajatella ongelmakseni helposti tuon ajanhallinnan, tai kommunikointitaitoni. Ajanhallinnassa minulla on suuria ongelmia, kuvittelen tekeväni asioita kuin robotti tietyssä aikataulussa, ja eihän se oikeasti niin mene. Minun työpäiväni venyvät venymistään, koska työt on hoidettava, vaikka aikataulu lirittäisikin. Kommunikointitaidot sitten, kai niissä kaikilla olisi paranneltavaa, minä ainakin päästelen välillä sammakoita suustani, eivätkä ihmiset aina ymmärrä, loukkaantuvatkin vielä. Toki tässä kohtaa vetoan myös savolaisuuteeni, asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia kuin niiden olettaisi olevan!
Mitä sinä luulet? Voisitko hyötyä ratkaisukeskeisestä valmennuksesta? Onko sinulla solmukohtia elämässä, mistä et pääse eteenpäin? Tai joku huippu idea, missä tarvitsisit kannustusta ja jonkun haastamaan idean kehittelyssä eteenpäin. Jos näin on niin minä suosittelen kokeilemaan ratkaisukeskeistä valmennusta.
Life coaching on parhaimmillaan:
– onnistumista
– jaloilleen nousemista
– irtipäästämistä
– voimaannuttavaa
Jos ja kun kiinnostuit niin ota yhteyttä ja sovitaan aika! Voidaan ottaa etäyhteys eli välimatka ei estä coachingia.
