Ärsyttää taas kaikki nettipuuhat. Ei tule seuraajia, en saa sanomaani kuulumaan, en saa uusia asiakkaita, ei tule myyntiä. Päällimmäinen ajatus on se, kuinka paljon aikaa menee hukkaan. Löytyisipä joku kikkakolmonen, millä kaikki lähtisi kunnolla käyntiin. Tai jos vaan antaisi asian olla. Luovuttaisi ja antaisi asian olla. Miten paljon helpompaa olisi olla toisella töissä, ja saada tasaisesti palkkaa ja loma-ajaltakin palkkaa.
Tällaiset ajatukset meinaa oikeasti tulla mieleen aina joskus. Miten yrittäminen on hankalaa ja se rahan/ palkan ansaitseminen kiven alla. Kuitenkin syvällä sisimmässäni tiedän, etten haluaisi mitenkään muuten töitäni tehdä. Mun tämän hetkinen päätyö fysioterapeuttina tuo mulle tulon siihen asti, että saan uuden bisneksen pyörimään. Ja varmasti se tuo mulle elantoa sen jälkeenkin. Monta rautaa tulessa pitää elämän positiivisesti haastavana.
Yrittäjät ovat oma rotunsa. Senkin jälkeen kun homma on mennyt persuuksilleen, noustaan ja yritetään jotain muuta, tai sitä alkuperäistä jotenkin muuten. En usko, että kukaan yrittäjä tekee työtään rikastuakseen, vaan enemmän elääkseen, ehkä elääkseen mukavasti, mukavammin kuin palkkatyössä työskennellessään.
Mulla yksi suurin syy yrittäjyyteen on olla vapaa ja riippumaton muista. Olen aina tykännyt tehdä juttuja omalla tavallani, ja kyseenalaistan välillä asioita liiaksikin. Toki mua suitsii yhteistyökumppanit, eli tietyt asiat eivät ole minun käsissä. Suurin osa asioista on. Mulla on vapaus valita asiakkaani = millaista työtä teen, vapaus valita työaikani, vapaus valita minkä verran teen työtä (toki tähän vaikuttaa kyllä taloudellinen tilanne, minkä olen itse valinnut), mulla on vapaus tehdä töitä lähes missä tahansa.
Takaisin asiaan! Hanskojen naulaan laittaminen. En mä oikeasti laita, en edes oikeasti ajattele laittavani, kunhan mesoan aina välillä. Tämä on sitä ajatustavan valintaa. Aina ei mene niin kuin haluaisi. Mutta kun ajattelee positiivisesti ja jatkaa eteenpäin niin tulosta syntyy. Hyvä tulee hyvän luo ja positiivinen houkuttaa positiivisuutta. Mulla on joskus enemmän seuraajia, ei mulla yrittäjyyden alussakaan ollut helppoa. Meni reilu kaksi vuotta että sain asiakaskuntani siihen jamaan, että pystyin nostamaan palkkaa kunnolla. Nyt olen ollut instassa puoli vuotta, josta kaksi kuukautta aktiivisesti. Sanoisin että tämä on maraton, ei satasen aidat.
Mikä sua herättelee instassa – facebookissa – linkedinissä? Mikä herättää sun kiinnostuksen? Millaista profiilia sä menet katsomaan tarkemmin? Itse tarvitsen aiheen mikä on kiinnostava, ihmisen jonka kanssa tuntuu olevan ajatuksen tasolla samalla aallolla, tai kuka selvästi näyttää osaavansa asian mistä puhuu.
Mikä sitten on mun osaamisalue? Mä pystyn sparraamaan ihmisiä elämänmuutoksessa, elämän suunnan vaihtamisessa, unelmien jahtaamisessa ja niihin pääsemisessä. Enkä nyt puhu pelkästään ravinnosta ja liikunnasta, vaan myös siitä ajatustavan sparraamisesta, oivalluttamisesta uuteen. Toki pystyn valmentamaan myös elämäntapamuutoksissa, enemmän haastetta antaa kuitenkin se mielen ja ajatustavan muuttaminen. Milloin ihminen on valmis oikeasti muuttumaan, ja millaisilla askelilla.
Toinen mistä mulla on tietoa ja kokemusta on yrittäminen. Pienyrittäjät, naisyrittäjät, yrittäjiksi haluavat. Heitä voisin valmentaa vaikka kuinka ja paljon. Valmennuksen lisäksi pystyn antamaan ihan konkreettista tietoa 11 vuoden kokemuksella.
Mistä vahva osaaminen on peräisin näillä osa-alueilla. Elämänmuutos, viimeinen vuosi on ollut pelkkää elämänmuutosta. Yrittäjyys, vanhemmuus, vapaaehtoistyö jne., ajoivat minut vuosi sitten uupumukseen, mistä parantelin itseäni puoli vuotta. Kun palasin töihin tammikuussa oli aika muuttaa elämää. Työtä olen vähentänyt, teen nyt useammanlaista työtä, olen jättänyt vapaaehtoishommia pois, lapset kasvavat ja ottavat vastuuta itsestään enemmän.
Ajattelutapa on pitänyt muuttaa täysin, fyysiset oireet eli sydänoireet ovat hyvänä muistutuksena kun alkaa mennä liian kovaa. Onneksi enää harvoin menen liian ”reunalle”. Toki kunto on rapistunut vuoden aikana, kiloja on tullut lisää, mutta se ei haittaa, en ole ollut valmis fyysiseen palautumiseen vielä. Henkinen palautuminen on vienyt aikaa. Tällä hetkellä koen että vähitellen voisin alkaa palautumaan fyysisestikin.
Mä käytän usein sparrausta fyysisissä muutoksissa, vaikka olen liikunnanohjaaja ja fysioterapeutti. Ulkopuolelta näkee asiat selvemmin kuin minä itseni sisältä. Tykkään olla valmennettavana, ottaa ohjeita vastaan, mutta myös oivaltaa juttuja, haastaa vähän valmentajaakin. Tykkään kokeilla erilaisia valmennuksia, kokeilla mikä toimii, mikä ei. Tai mikä toimii nyt ja mikä voisi toimia joskus muulloin. Sitähän elämä on, parhaan itsensä etsimistä ja löytämistä, itsensä haastamista kehittymään.
Menee ihan höpinäksi tämä blogikirjoitus. Pointtina kirjoituksessa on se että, älä luovuta, älä anna periksi, etsi vaihtoehtoja, löydä vaihtoehtoja, kokeile vaihtoehtoja, mokaa, yritä uudelleen, onnistu, yritä lisää. Ota vastaan/ osta apua, jotta näet myös toisen silmillä sun jutut, missä olisi kehittämistä, mikä sujuu jo hyvin.
Älä mieti mitä muut miettii, älä ole liian kriittinen itseäsi kohtaan, tee niin kuin haluat – älä niin kuin muut haluaa, tee elämästäsi unelmiesi näköinen, unelmoi lisää ja muuta taas elämän suuntaa. Meillä on vain yksi elämä, eletään se itselle parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Jos nyt tunnet paloa jutella enemmän tai kuulla enemmän mun juttuja niin ota seurantaan mun IG-tili @vuoripuron_solinaa. Siellä on joka päivä jotain. Mulle pääsee valmennettavaksi rahaa vastaan, sparraus on nyt vielä opiskelijahinnalla 45€/tunti tai 140€/ 4 tuntia. On se sun aihe sitten työssä/elämässä jaksaminen, elämän muutoksen tekeminen, yrittäjyys tai jotain muuta niin autan sua mielelläni oivaltamaan askelia eteenpäin sun unelmia kohti. Laita viestiä tai varaa aika tuolta yläreunan ajanvarauksesta!
Aurinkoa päivääsi
-katja
