Katja.vuori.coaching, tekijän tarina

Mun tarina on lyhyesti se, että mä olen jo nuoresta iästä tullut tutuksi burnoutin kanssa. Nuorena aikuisena katselin kun äiti uupui pankkialalla. Uudistusta uudistuksen perään, eikä mihinkään kunnollista perehdytystä. Työtä enemmän kuin pystyi tekemään, eikä se palkassa näkynyt. Silloin kiinnostuin aivoista ja siitä kuinka ne adaptoituvat, kunnes stoppi tulee. Mun koulutus vei mut kuitenkin pariksikymmeneksi vuodeksi fysioterapian ja kuntoutuksen alalle, neurologian puolelle, sinne aivojen ja hermoston kuntouttamiseen.

Mut herätti urasuunnan vaihtoon oma työuupumus. Olisi voinut luulla, että esimerkki omassa perheessä olisi pitänyt suojauksen korkealla, mutta niin se vain hetkeksi laski. 11 vuoden yrittäjyyden jälkeen oli takki niin tyhjä, että otin happea puoli vuotta. Sinä aikana lähti kytemään ajatus ”uudesta” urasta, sen parissa mikä jo kauan sitten oli kiinnostanut, ja mitä aikojen kuluessa olin hiljalleen tutkinut ja itsekin sitten kokenut.

Mua on aina sanottu hyväksi kuuntelijaksi ja asioiden yhdestelijäksi. Fysioterapeutiksi opiskellessa mieleen jäi kokeen jälkeen se, kun opettaja sanoi että ihana että joku kuuntelee noin tarkkaan ja osaa yhdistää kuullun käytäntöön, mutta oppisit enemmän jos lukisit. Ja olenhan mä sitten lukenutkin. Innovointi on kanssa mun juttu, rakastan kehitellä uutta, ja vielä parempi jos siitä on jollekin hyötyä. Jenkkikesinä mua kutsuttiin Miss McGyveriksi, koska kehitin aina ongelmaan ratkaisun.

Miksi burnout on niin tärkeä mulle? Nykyään ihmiset uupuvat yhä enemmän, työelämässä on jotain ongelmaa, ja ehkä ihmisissäkin toisaalta. Mulle kerrotaan kuinka työtä on liikaa, kuinka työ on merkityksetöntä, tai kuinka ei ehkä kuitenkaan olla oikealla alalla. Mä sytyn siitä, että saan auttaa ihmisiä elämän suunnan hahmottamisessa, siinä että he löytävät vastauksen sisältään kun sitä hieman kaivetaan. Mä haluan olla se apu millä ihminen löytää sen mitä haluaa olla ”isona”, tai sen kuinka saadaan flow takaisin työhön. Haluan että työ ei syö ihmisten elämää kokonaan, vaan että olisi energiaa elämään. Nämä asiat ovat pienestä kiinni, ja mä haluan auttaa näkemään sen pienen punaisen langan pään mistä kiinni ottamalla muutokset kohti parempaa elämää lähtevät liikkeelle.

Mökin rannassa Suppailemassa kesällä 2020.